diskopaniikki27.6.2018 17:17
1/3
kavereina eroaminen

musta tuntuu että ollaan poikaystävän kanssa ihan ku vaan kavereita nykyään sen alkuhuuman kadottua :D ja 7kk oltu tosiaan yhessä. yikes.

meillä on aina ollu tosi samanlainen huumorintaju eikä varsinaisesti olla käyty millään treffeillä, hengattu ja pelattu vaan. toki cuddlaamisen kera mutta,, ei se oo mulle mitään tarjonnu tai ruusuja tunkenu tms niinku parisuhteissa tuntuu olevan tapana. eikä nää pinnalliset asiat oo ainoita mitä odotan, tuntuu vaan että se pienikin rakkaus esim ton puheesta on kuollut. ja multa selvästi varsinkin. ollaan kyllä molemmat ekaa kertaa suhteessa (17v) ja ehken vaan osaa tätä hommaa ja odotan liikoja haha älkää judgetko.

jotenkin ahdistaa tässä suhteessa olla just kun ei kuitenkaan NIIN hyviä kavereita olla että ei tee mieli edes puhua sille tietyistä jutuista niinku "kunnon kavereille" koska miestä ei tunnu vaan kiinnostavan. kyllähän se väittää että kiinnostaa aina kun huomautan sen parisanaisista vastauksista mutta äää vaikea uskoa.

bonus mikä tästä tekee vaikeaa on mun masennus ja ahdistus. jos mikään ei kiinnosta niin ei varmaan tää suhdekaan? tuntuu myös että tarvitsisin paljon enemmän sitä "kaikki on hyvin!!!"-kinda vakuuttelua kun herralta saan. :< tän itsetunnon ja kaiken kanssa musta ei ehkä atm oo edes parisuhteeseen?

uskoisin siis että ois parempi olla vaan kavereita, mutta onko sen sanominen oikeasti niin vaikeaa ja mulkku asia kuin google väittää? ymmärtääköhän mies? oon sille joskus vähän pahoina masennusjaksoina erosta vihjaillut niin ei oikeen tykännyt ideasta. en jotenki ymmärrä kun me nyt ollaan lähestulkoon kavereita jo.
se on kyl myös sanonut pelkäävänsä ettei löydä ketään muuta että ähh lieneeköhän sitten ainoa syy :D

..onko tää vaan normaali loppu parisuhteelle että tunteet hiipuu ja sille ei voi mitään? mikäli näin, anteeksi turhan pitkä teksti ja ylianalysointi!