Ihmissuhteet
ihanhukassa3.7.2017 7:54
1/7
Kannattaako tän vuoksi edes enää taistella?

Mä oon seurustellut nyt yli vuoden ihmisen kanssa ketä rakastan ihan älyttömästi.
Mutta, meillä on tosi paljon vaikeuksia, me ollaan todella erilaisia ihmisiä ja tuntuu mahdottomalta saada meidän elämät kohtaamaan. Molemmat ollaan tosi itsepäisiä ja voimakastahtoisia jonka vuoksi me tapellaan oikeasti lähes viikottain.
Meillä on kuitenkin tosi paljon rakkautta toisillemme annettavana, mutta en enää tiiä onko mitään tehtävissä, että tuliko nyt seinä vastaan?
Poikaystäväni _ei ikinä_ ole väläyttänyt erokorttia riita tilanteissa, se olen aina minä joka sitä väläyttelee, minä olen tämän suhteen pessimisti.
Mutta eilen poikaystävä oli tai no koko viikonlopun festareilla ja meille tuli kränää viestillä ja eilen illalla sain siltä viestin että tää oli tässä nyt.

Meillä sinkoili lauantaina jo puolin ja toisin viestit, se sano ihan hirveitä asioita musta, mutta se tuntui siksi niin pahalta kun se ei yleensä käytä semmosia sanoja, sillä homma ei mee niin pitkälle, se olen aina minä jolla menee.
Mä aloin eka laukoo takasin mut sit kävin nukkuu ja annoin olla.
Aamulla yritin rauhotella sitä ja se tokaski että jos oot kotona kun hän tulee illalla voidaan jutella, jos et, tää on loppu.
Mä totesin että "olen kotona ja me jutellaan, naurettavaa tekstareiden välityksellä käydä läpi parisuhteen jatkoa". No tästä ei mennyt varttiakaan kun se laitto että: Itseasiassa hän ei jaksa puhua ja tapella,aina oottaa joku paskamyrsky kun hän tulee juhlimasta, paremi ettet oo ees kotona, minä en jaksa enää. Olin että eli lopetat tän suhteen mieluummin tekstareilla kun keskustelet kasvotusten? Niin hän oli vain että ei tätä jaksa enää.

No mä sanoin sille että kunnioitan sen päätöstä, ymmärrän sitä, että onhan meillä äärimmäisen vaikeaa kokoajan, kysyin alanko hoitamaan käytännön asioita ja vastaus oli vain että ei tää tuu toimii kun oot tommonen.
Ja kysyin uudestaan että alanko hoitamaan niitä? Mä ootan vielä hetken että rauhoitut, jos sulla onkin vielä jotain sanottavaaa etten turhan takia soita vuokran-antajalle jne niin vastaus oli että ei, mulla ei oo enää mitään sanottavaa.

Tästä kulu 7 h, sitten se saapui kotiin, meni makkariin ja ovi oli auki kyllä kokoajan tänne olkkariin muttei se puhunut sanaakaa ja parin tunnin päästä kävi nukkuu. Mä lupasin sille aiemmin viesteillä että en sano sanaakaan jos se tulee ja pysyn olkkarissa, se ei tähän koskaan vastannut mitään niin minä päätin pitää lupaukseni.

Ja nyt jotta te ymmärtäisitte paremmin mistä meidän riidat kumpuaa niin oleellisisin varmaan on erilainen näkeymys parisuhteesta. Musta suhteen tarkoitus on olla kaksin, jakaa asiat, huomioida toista, laittaa se ykköseksi. Poikaystävän vai pitäskö sanoa exän mielestä kaikkien täytyy pärjätä omillaan ja suhteessakin ollaan yksilöinä (no en mäkää nyt meinaa että toiseen pitäs ripustautua ja olla siitä riippuvainen) Se on minuun verrattuna ainakin aika empatiakyvytön, se yrittää ymmärtää ja antaa tukea asioissa mutta se on sille haastavaa, ihan kun se ois jonkinsortin autisti? No ei nyt ehkö ihan mutta niin. Se on tosi sisäänpäinkääntynyt ja minä avoin, sille on haastavaa puhua tunteista, mutta se yrittää pusuilla ja haleilla näyttää.
Ja sen mielestä asioita ei tai ainakin se on aika kykenemätön jakamaan asioita, se elää vähän sinkkumaailmassa, tekee itekseen päätöksiä, jos löhtee johonki festareille se ei välitä vaikka akku loppuisi ja siihen ei saisi yhteyttä. Perustelu voi olla vaan että no emmää ny tajunnu että tänne sun pitäs häneen mitää yhteyttä saadakaan.
Sille on haastavaa nähdä kokonaiskuvaa asioista, jos on yks asia mistä tulee riita ja lopulta siinä aletaan puhumaan muistakin asioista se näkee sieltä vain sen 1 ainoan asian että sen on tosi hankala tajuta kokonaiskuvaa.
Esim se mistä viikonloppuna tapeltiin niin se vaan hokee että minä oon mustasukkainen, hallitseva ja sekopää vaikka tossa riidassa oli pointtina että suutahdin siitä kun se ei pitänyt sovituista jutuista kiinni ja se että ei voinut huolehtia siitä akusta.
Niin se ei nää ollenkaan noita vaan ajattelee että haluan hallita kaikkea vaikka mun pointti tossa on että jos se kotoa lähtiessään jotain lupaa siitä pidetään kiinni.

Mun on pakko vielä sen verran sanoa että hän on toisinaan mulle kaunistellut totuuksia (koska pelkää mun reaktiota joihinkin asioihin kun oon niin voimakas) Ja on jäänyt niistä mulle kiinni, ne asiat kävi ihan vasta ja tonne festareille lähtiessä hän oli niin innoissaan että hänen näytönpaikka nyt, että nyt hän näyttää että voit luottaa ja kaikki menee varmasti hyvin! Minä opettelen sulle kommunikoimaan enkä hukkaa puhelinta/anna akun loppua, sun ei tarvitse olla kotona mistään epävarmana ja plaaplaa.
Mutta asiat nyt ei ihan noin mennyt, hänen mielestä meni ja mun mielestä ei. Lauantaina mä kilahdin ja vähän liikaa, sen mä myönnän. Mutta hänelle se oli viimeinen niitti ja on päättämässä suhdetta sen vuoksi. Kuulema "pilasin sen ainoan tapahtuman mikä oli tänä kesänä hänellä ja hänen kavereilla, olen nolo tyttöystävä joka haluaa hallita kaikkea".

Mä edelleen myönnän, olisin voinut oottaa kotiin, mutten halunnut että tadaa yllätyyys täällä oottaa vihainen tyttöystävä, halusin tavallaan ennakoon varoittaa mutta mun raivo kiehahti vähän liikaa :/ Mutta silti musta molemmat töpeksi. Mutta mua pelottaa ettei hän koskaan tulisi ymmärtää mun näkökantaa asioista kun koemme näköjään niin eritavalla sen parisuhdemallin.
Yrittäkää nyt sitten saada tästä jotain selkoa :D

JA kirjoitan vielä tohon alle yhden jutun mikä avaa teille vielä enempi meidän maailmaa ja sitä miksi ollaan edes tämä aika seurusteltu.