pikkuvimma21.4.2017 19:53
1/4
ihastunut kaveri ei jätä rauhaan

Huaaaah toivottavasti osaan nyt avata tän niin että a. tästä saa tolkkua b. en vaikuta kusipäältä.

Asiaan: mulla on hyvä (miespuolinen) kaveri, joka vaikuttaisi olevan melko ihastunut muhun (ollaan kumpikin vähän yli 20). Ja ei, en heti oleta että kaikki olisi muhun aina ihastuneita. Oon yleensä erittäin epäileväinen sen suhteen että joku oikeasti tykkäsi musta, joskus jopa niin pitkälle että se alkaa olla jo naiivia. Mutta tää antaa nyt sellasia merkkejä että tässä alkaisi olla tosi kyseessä. Ongelmia siis on kaksi; a. en itse ole mitenkään kiinnostunut hänestä siinä mielessä ja b. hän seuraa mua kuin hai laivaa.

Tuntuu että mulla olisi joku hemmetin haamu aina kun olen koulussa. Opiskelemme siis samassa koulussa, eri linjoilla. En uskalla enää laittaa esim. viestiä siitä että olen koululla samoihin ryhmäkeskusteluihin joissa olemme, sillä todennäköisyys, että hän vain pelmahtaa paikalle ja hengaa seuraavat 3 tuntia kanssani, on suuri. Kun olemme samoissa bileissä, hän ilmestyy noin jatkuvasti viereeni kun yritän keskustella muiden kanssa, jolloin mun on pakko jotenkin sisällyttää hänet keskusteluun, vaikka hän ei edes tuntisi näitä muita ihmisiä ja haluaisin kerrankin keskustella muidenkin kanssa. Hän yrittää jatkuvasti sopia tapaamisia tai yrittää muotoilla aika-taulut niin, että törmäämme jossain, pyytämättä kuitenkaan ikinä varsinaisesti treffeille. Hän vastaa ryhmäkeskusteluissa random viesteihini jotenkin ylikiinnostuneesti ja yli-innokkaasti.

Alan tulla hulluksi. Erityisen vaikeaa tästä tekee se, että yksi sietämättömimpiä piirteitä, joita ihmisissä tiedän, on roikkuminen, riippuvuus ja yliyrittäminen. Kärsin sitoutumiskammosta, joten tämä tuntuu erittäin pahalta jo nyt. Pelkään jatkuvasti, että hän päättää yrittää viedä suhdettamme pidemmälle, sillä vastaukseni olisi ehdoton ei, mutta en silti halua menettää häntä ystävänä. Toisaalta voi olla niinkin, että olen ymmärtänyt kaiken täysin väärin eikä hän ole kiinnostunut, vaan tykkää vaan viettää aikaa mun kanssa (jolloin tämä silti olisi mulle aivan liikaa).

Lisää vettä myllyyn lisää se, että kun huomaan jonkun käyttäytyvän itseäni kohtaan roikkuvasti tai muilla tavoilla joita äsken kuvailin (näin on tapahtunut joskus ennenkin), alan alitajuntaisesti käyttäytymään tätä ihmistä kohtaan vähän töykeästi, mikä on tietenkin kamalaa. En välttämättä moikkaa, en katso silmiin, vastaan erittäin niukasti viesteihin etc. Mieleni ja kehoni ikäänkuin yrittää pakottaa itseni kauemmas toisesta, ja itse voin vain lähinnä seurata vierestä tätä tragediaa. En ole oikeasti ilkeä ihminen, olen itseasiassa vähän liiankin kiltti, joten tämä tuntuu kamalalta. Silti tuntuu että se on ainoa keino viestittää, että en _tosiaankaan_ole_kiinnostunut_back_off_.

Mitä pitäisi tehdä? Antaa tämän vain jatkua, ja antaa hänen kerätä rohkeuttaan pyytää mua ulos samalla kun muutun itse hulluksi, ja lopulta sanoa että en ole kiinnostunut? Vai sanoa hänelle heti suoraan, olettaen tämän kaiken perusteella että hän on kiinnostunut? Kuinka antaa ihmsen ymmärtää häntä loukkaamatta, että PERSONAL SPACE, PLEASE. Hän on hyvä ystäväni kaikin puolin, ja kaverin menettäminen yksipuolisen ihastumisen takia on kamalaa. APUAAAA.