LemonLime22.6.2017 14:22
1/8
Fwb-mies lopetti jutun, pakko nähdä töissä, tekee kipeetä

Puolitoista vuotta kestänyt fwb-suhde ja Mä ihastuin korviani myöten. Hän kohteli mua alkuaikoina (ja jo ennen kun tää homma varsinaisesti alkoi edes) tosi ihanasti ja kivasti jne, ja alusta saakka puhe ettei tästä muuta tule.. suostuin koska halusin vaan olla sen kanssa, sen seura oli mulle tärkeetä. Sitte alkoi tulla muita naisia joihin hällä oikeus koska ei seurusteltu, ja niiden myötä alkoi kohdella mua tosi vähättelevästi ja välillä paskamaisesti jne, ajatuksella mulle voi sanoo mitä vaan eikä tarvii olla niin kohtelias tms kun naisille hän yleensä on koska me ei olla mitään. Se oli vähän sellasta mitä mun ei oikeastaan olisi tarvinnut edes sietää, mutta nieleskelin koska olin niin ihastunut.

Jokin aika sitten otin asian esiin että mitä jos kokeiltaisi tästä muutakin, mutta kuulemma en ole kolahtanut niin paljoa. Ja oli muitakin syitä etten kelpaa.. Siitä jonkun ajan kuluttua alkoi tulla mitta täyteen siitä että se kohteli muita naisia paremmin kun mua ja sanoin sille siitä, että miksi ja ei tunnu kivalta. Vastaus oli että koska me ei olla mitään ja meistä ei tule mitään muuta, niin siksi. Tavallaan ymmärrän joo toisaalta, sitten toisaalta tekee niin saakelin pahaa huomata se kylmeneminen, miten Mä aloin olla sellanen halpa makkara, kun ennen hän oli hyvinkin kiinnostunut musta eikä käyttäytynyt idioottimaisesti mua kohtaan. Olin mustis toisista.

Noh hän nyt sitte laittoi poikki meidän jutun koska on kyllästynyt minuun ja toisaalta ei tätä olisi loputtomiin itsekään jaksanut. Ja sillä on säpinää toisen kanssa. Mutta. Mulla on niin isoja tunteita siihen ihmiseen ja totuin sen seuraan, oltiin aika paljon tekemisissä jne, ja nyt kaikki loppui. Ja silti mun on nähtävä sitä työn kautta säännöllisesti. Tekee niin pahaa ja kipeetä nähdä se ihminen etten osaa edes kuvailla. Ikävä karahtaa heti esiin kun törmätään, ja se tunne että se ei halua mua enää lähelleen. Mä en kestä tätä fiilistä.. Mä en haluaisi nähdä sitä saatika puhua mitään, ja siksi karttelen sitä.

Millee elämä jatkuu tästä? Tiedän että se jatkuu, ja ajan kanssa mutta just nyt tuntuu aivan helvetin pahalta ja ikävä on ihan suunnaton. Vaikka se kohteli mua välillä tosi paskamaisesti niin kaipaan sitä silti, en haluaisi.. Tunteet tuli vaan niin isoiksi mun puolelta, eihän tää sille ollut mitään ja sen on helppo jatkaa tästä eteenpäin mutta Mä olen siipi niin maassa kun se voi olla. Ja kun en haluaisi näyttää sitä sille, en halua että se näkee miten masis olen tai muuta mutta kun en osaa olla pirteä ja aurinkoinen ja esittää ihan kun ei tuntuisi missään.. en pysty, eikä mulla ole sille mitään sanottavaa edes nyt. Ja sitten törmäilen siihen vähän väliä, niin tuskallista.. Ja se tajuaa ihan varmasti että välttelen sitä, koska en ole semmonen kun ennen.

Mun oli pakko saada purkaa johonkin. En kaipaa tähän nyt mitään "mitä sä ruikutat kun ei teillä ollut mitään vakavaa" tai "sä tiesit että toi loppuu joskus niin turhaan valitat" tai muita viisasteluja, niitä kiitos ei. Ehkä Mä joskus tapaan jonkun joka tuo perhosia mutta nyt se ei lohduta. Tiedän noi kaikki ylläolevat itsekin. Tsempatkaa mua pliis, ihan kamala olo ja tää ikävä jotain ihan järkyttävää.....