Marie_Ka17.7.2017 15:19
1/9
EROLAPSET TÄNNE!!!

Heippa erolapset tai sit muut vaan lukijat. Täällä voi kertoo oman tarinansa erolapsena/lapsena jolla ei ole äitiä tai isää. Täs mun:

Oon siis 12,5 vuotta vanha meen kuudennelle ja mun äiti ja isä erosivat kun olin viisi. Äidistä ero oli vapauttavaa, taas kun isälle on jäänyt katkeruus. Mun isä oli ennen iloinen, hauska ja varmaan ihanin isä tai ihminen ylipäätänsä jonka tunsin. Mutta eron jälkeen hän oli ensin surullinen, mutta sitten hänestä tuli katkera ja vihainen. "Äitisi on paskapää" tällaista sain kuulla isältä. Äiti on aina ollut kiltti. Pikkutytöstä saakka hän on ollut se "kiltein tyttö". Toki isää ärsytti se kun äiti oli vähän pinnallinen (mutta hän oli kosmetologi). Isää ärsytti myös se että äiti odotti että isä kuskaa mua kouluun ja tällee. Sillon erossa myös äiti onnistui saamaan lähivanhemmuuden, joten mun koulu tuli sii äidin asuinpaikan mukaan (15km päähän isästä). Mutta pää-ongelma on se, että oon kyllästynyt kuuntelemaan tuota toisten haukkumista ja muuta paskaa. Miten heidän pitäisi edes olla vaikka mun rippi-juhlissa tai häissä samaan aikaan? Eihän he pysty edes puhua ilman että on eri mieltä kaikesta ja haukkuu toisiaan. Kellää on/ollut tällaista tilanetta? Osaako joku auttaa miten saisin tän vihan loppuu? Ku elämä on muutenki aika rankkaa nii ei jaksais.