oliviaGRAU27.7.2017 13:21
1/15
Ero eikä yhtään rahaa – en voi muuttaa pois

Jätin tänään mun poikaystävän, koska tyyppi on täysi kusipää eikä selvästi rakasta mua oikeasti. (Reaktio eroon: "Okei.") Ongelma vaan on, ettei mulla ole yhtään rahaa enkä saa sitä mistään.

1. En ole oikeutettu opintotukeen tai -lainaan, koska kuukaudet on käytetty aikoja sitten.
2. Tällä hetkellä en ole oikeutettu myöskään asumis- tai toimeentulotukeen, koska "poikaystävällä on liian hyvät tulot".
3. Olen työttömänä, mutten ole oikeutettu myöskään peruspäivärahaan, työttömyysturvaan tai työmarkkinatukeen, koska "olen päätoiminen opiskelija". (Olen ollut vuoden poissaolevana yliopistolta.)
4. Mulla ei ole läheisiä, jotka lainaisivat rahaa. Ainoa teoriassa potentiaalinen lainaaja olisi mun äiti, jonka mielestä aikuisen lapsen elämää ei makseta millään tavalla. Tämän takia oon köyhimpinä hetkinä ollut viikkojakin ilman ruokaa ja laihtunut nyt puolessa vuodessa 15 kiloa.
5. Mun plääni päästä eroon eksästä ja yhteisestä kämpästä on ilmottautua yliopistolle ja hakea soluhuonetta Hoasilta. Ilmottautuminen maksaa 101 euroa, ja mulla on tilillä -14 euroa.

Miten vitussa mä hoidan tän tilanteen? En saa rahaa lainaan MISTÄÄN. En aio ottaa pikavippiä. En saa toimeentulotukea, ennen kuin muutan pois, mutta ennen kuin saan tukea, en voi muuttaa. Olen yrittänyt lainata läheisiltä ton satasen, jotta voisin ilmoittautua kouluun ja lähteä helvettiin, mutta ei onnistu, vaikka useampi osallistuisi; vastaus on aina "Sun rahaongelmat eivät ole meidän asia!" -tyyppiä. Kuitenkin samat ihmiset nalkuttavat mulle siitä, että mun on ehdottomasti mentävä takaisin kouluun, jotta en syrjäydy. No aijaa? Auttakaa sitten?

Oon umpikujassa. Mun on ilmeisesti pakko jäädä parisuhteeseen ainakin asunnon kannalta, vaikka en haluaisi. Oon jopa harkinnut feikkaavani, että haluan olla eksäni kanssa, jotta saisin rahaa jostain, mutta kunnioitan häntä ja itteäni sen verran paljon, etten sorru sellaiseen.

Mitä mä teen? Oonko vaan epäonnistunut luuseri? Ajattelenko jotenkin vääristyneesti miettiessäni, että vanhempien pitäisi auttaa lastaan edes parillakympillä, jotta tämä saa ruokaa? Onko 50 euroa per vanhempi muka niin suuri ponnistus, ettei edes yliopiston takia voi lainata sen verran?

Tän kaiken lisäks mun pitäis yrittää päästää yli ihmisestä, jonka kanssa luulin viettäväni loppuelämäni. Oon koko elämäni, etenkin vikat vuodet, taistellut kuolemanhalua vastaan ihan vitun tosissani, ja nyt oon lähempänä luovuttamista kuin koskaan. Mun elämä on pilalla.