Ihmissuhteet
justse12312.7.2018 8:22
1/2
Ero..

Oon kirjottanu tänne kaks viestiä jo viikon aikana. Meillä oli siis riita, jonka ansiosta mulle selvisi kuinka paska oonkaan ollut mun poikaystävää kohtaan.
Veikkaan että johtuu masennuksesta. Olen todella tylsistynyt, kateellinen poikaystävälleni, tiuskin aika paljon johtuen siitä että itsellä ei ole ollut hyvä olla kun on ollut paljon suuria päätöksiä ja muutoksia ja tuntuu että elämä on vaan jäänyt paikoilleen enkä haluaisi asioiden muuttuvan.
Kaikki tää alko kun ysin loppu alko lähenemään ja ne isot päätökset toi mulle paljon stressiä ja ahistusta.
Sain rauhaa siitä kun rakensin elämäni rakkaani ympärille, koska hänellä selkeästi on unelmia ja halua jo päästä työelämään yms ja itse taas en ollenkaan. Päätin siis mennä hänen mukana. Valitsin siis saman ammatin kuin hän (toki tuolla ammatilla saa hyvin töitä ja palkkaakin)
Kotonakaan asiat eivät ole olleet koskaan hyvin, en ole läheinen äitini kanssa, isä asuu muualla enkä ole nähnyt häntä hetkeen, rahat on tiukassa, äiti huutaa, en saa keneltäkään muulta läheisyyttä kuin poikaystävältäni eikä kukaan muu sano rakastavansa mua.
Tän riidan jälkeen sain hänet vielä takaisin viikoksi. Tiesin että asiat eivät olleet samanlailla, hän oli etäämpi ja ajattelin että hän ei vaan uskaltanut jättää mua.
Ja olin oikeassa.
Eilen sitten jätti. Syynä se että on ollut tässä puolenvuoden aikana niin paljon "riitoja" enkä muka luota häneen, kun sanoin että en pitänyt siitä että hän tykkäs yhen tytön kuvasta vaikka ei ikinä tykkää kenenkään kuvasta. En siis puhu ikinä mun äidin kanssa koska ei olla läheisiä, mutta eilen itkien kerroin että hän jätti, ja mun äiti ihmetteli miksi tiuskin niin paljon yms. eli tosi kivaa avautua kerrankin ja sitten saada vaan syytöksiä, ei yhtään tukea.
En tiedä😭 On varmaan niin paha olla että en ees huomaa sitä. En vaan tiedä mitä tehdä asialle. Mikään ei oo tuntunu enää pitkään kiinnostavalta tai mukavalta.
Oon ihan vitun rikki, pää ei kestä. En itke, koska ero ei tunnu aidolta. En tiedä mitä ajatella.
Mullahan ei siis omaa elämää oo ollenkaan. Harrastus 2 krt kuukaudessa, paras kaveri (ja ainoa kaveri) ja yhteiset tekemisen poikaystävän kanssa.
Tiedän että kaikki sanoo että pitäs vaan unohtaa exä yms. Mutta olemme parhaita kavereita koska hän on ainoa kenenlle voin puhua ja joka ees tuntee mut. Tietenkin asia tulee vitusti vaikeemmaks jos se löytää jonku toisen.
Ite en vois kuvitellakaan olevani jonkun toisen kanssa.
En tiedä mitä tehdä, tuntea tai muutakaan.
Koko ns. nuoruus meni hänen kanssaan.
Alettiin säätää jo seiskalla ja oltiin viikko yhessä, mut sit jätin hänet koska alko ahistaa kaikki. Hän masentu kesän aikana ja tilanne meni tosi huonoksi, mut sit mentiin takas yhteen ja hän oli "riippuvainen" musta. Nyt tilsnne on toisinpäin. Oltiin melkeen kaks vuotta yhessä eli nyt ysin jälkeiseen kesälomaan. Tiiän että ollaan nuoria, mutta tässä suhteessa oli kyllä kaikki pelissä. Oon vaan niin helvetin kiintynyt mun poikaystävään että en tiiä mitä teen.
Tää oli mun toinen suhde, eka oli vaan ns. leikkiä joskus ala-asteella.
Tietenkään heti ei ole voimia tai pysty uuteen suhteeseen, mutta musta tuntuu etten pysty ikinä. En vaan jaksais alottaa kaikkea alusta.
Ja tarvitsen seksiä. Se saa mut tuntee itteni haluttavaks ja mitäs nyt teen ku en saakkaan? (plus hänellä oli iso ikäsekseen, eli ei ihan joka housuista löydy) ja ajatuskin siitä, että hän olis sängyssä jonku toisen kanssa on ihan tuskaa.
Oon niin pohjalla etten tiiä voiko tästä enään nousta.