Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

justse1234.7.2018 6:54
1/5
Ero?

Eilen siis poikaystävän oli tarkoitus olla meillä yötä, lähdettiin myöhään illalla ulos ja suutuin jostain ihan turhasta asiasta. Lähin siinä sitte vähän kauemman hänestä rauhottumaan ja hän tulee repimään mut luoksensa ja siinä sitte otin siitä vähän kiinni ja muutama ikävä sana tuli. Lähdin sitten yksin kotiinpäin ja kuvittelin että hän tulisi perässä mutta lähtikin kotiin. Hän sanoi että antaa mulle aikaa miettiä mun käytöstä ja sanoi että tuntuu että ei toimi ja haluaa aikaa miettiä ollakko mun kanssa vai ei.
En ois ikinä kuvitellu että hän sanois noin koska musta tuntu että meillä meni iha normaalisti (tietenkin oli riitoja ja oon lähiaikoina iha huomaamattani haukkunut häntä aika paljon)
Tänään hän tulee meille käymään mutta en saanut nukuttua yöllä (ei ole unilääkkeitä kotona) ja ahistaa, tärisen oksettaa yms koska hän on mulle mun koko elämä.
Ollaan käyty yhdessä käyty läpi aika isojakin asioita elämässä.
Mikä paskinta oon rakentanut mun elämän hänne ympärilleen ja oon tosi riippubainen hänestä. En voisi ajatellakkaan eläväni ilman häntä. Vihaan itseäni ja tuntuu että mulla ei oo mitään.
Mulla on vaan yksi kaveri ja en oo senkään kanssa viettänyt aikaa koska ei huvita. Tykkään olla vaan poikaystäväni kanssa. Harrastan ratsastusta mutta vain jokatoinen viikko kerran eli siihenkään ei kulu aikaa. Enkä pidä oikeen muusta kuin pelaamisesta koneella (poikaystävän kanssa) ja mopolla ajamisesta (poikaystävän kanssa) ja hän esim. just eilenkin valitti että kun vaan katotaan netflixiä sisällä että hän haluaa tehä jotain muttakun ei oo oikein tekemistä.
Oon aina aatellu että meillä on just hyvä suhde ja hän on ainoa kelle puhua ja kenne kanssa voin olla oma itseni.
Ollaan menossa opiskelemaan samaa alaa samaan paikkaan kuukauden päästä enkä pärjää siellä yksin.
Vaikka toki pysyttäisi kavereina jos ero tulee koska ollaan sen verran läheisiä. Ollaan oltu yhdessä siis puolitoista vuotta. Ollaan aika nuoria (15 ja 16) joten ei oo mitään lapsia tmv. Ja nähdään aina säännöllisesti 3-4 päivää viikossa.
Tää tuli ihan puskista. Varmaan koska hän ei osaa puhua tunteistaan.
Voikohan olla toivoa kun hän sanoo että tarvitsee aikaa miettiä eikä oikein itsekkään tiedä mitä ajattelee?
Rakastan häntä kovasti ja hän rakastaa mua myös mutta voin olla välillä aika perseestä enkä oo edes ajatellut sitä niin paljoa. Mä en oikeesti kestä 😭
En pysty ajattelemaan muuta kuin häntä.
Enkä tiedä pystynkö jatkamaan ilman häntä vaikka tiedän että tulevaisuudessa vois olla jotain elettävän arvosta mutta ilman häntä en tiedä kykenenkö mihinkään.
Enkä todellakaan voi ajatella häntä muiden kanssa. En oo ite kummonen ja oli onni että löysin jonkun joka rakastaa mua mutta mites nyt sitten jos hän jättääkin? Ja mietin vain kokoajan oisko tän voinu välttää jos ei oltas lähetth ulos 😔