Vihersimpykka19.5.2018 18:03
1/4
en saa diagnoosia vaikka kuinka paskasti menis

Okei... Alotetaan vaikka siitä, että oon koko ikäni kärsiny jonkinasteisista mielenterveysongelmista. Käyttäydyn nykyään aika itsetuhoisesti ja kerran ollut lähellä yrittää itsemurhaa. Oon vasta yläasteella, mutta juon ihan hirmusia määriä alkoholia aina satunnaisesti ahdistuksen tullessa. Ei oo mikään paras keino lievittää sitä oloa, mutta en oo oikein muuta keksinyt tai saanut siitä apua.

6-7-vuotiaana mulla epäiltiin kaikkea aspergerista ADHD:seen. Olin todella ylivilkas, enkä pystynyt keskittymään yms. Kävin kaikenlaisissa testeissä, mutta mitään ei todettu.

Noin 9-10-vuotiaana (jep jo silloin) mulle tuli hirveän kieroutunut kuva mun vartalosta ja kuvittelin olevani todella lihava, vaikka oikeasti olin lähes alipainoinen. Ilman kuraattorilla käymisiä olisin varmaankin sairastunut jo syömishäiriöön.

Samoihin aikoihin (noin 10v) näin järkyttävää unta. (en halua yksityiskohtia paljastaa, mutta siihen liittyi minulle läheinen ihminen ja raiskaus). Tuon tapauksen jälkeen olin lähes vuoden niin ahdistunut, että jouduin taas hakeutumaan terapiaan.

Sitten 11-12 vuoden iässä minulle tuli ihan hirveä pakkomielle siivoamiseen ja puhtauteen. Olin oikeasti niin häiriintynyt, että meinasin joutua taas hakemaan apua. Niin en kuitenkaan tehnyt vaan ongelma parani ajan kuluessa jotenkin.

Kun olin 12-13, tajusin, ettei yläasteluokalleni tule yhtään kaveriani ja olin siitä noin viikon ihan järkyttävän ahdistunut ja paniikissa. Sen viikonkin jälkeen ihan normaalit asiat ovat ahdistaneet ja kaikki on tuntunut niin ylitsepääsemättömältä (kuten vieläkin).

Nykyään siis tilanne on se, minkä ylhäällä jo avasin. Saatan siis tulla koulusta kotiin ja alkaa itkemään tms. Minua on käytännössä myös käytetty lapsena hyväksi, mutta en usko sen olleen suurin syy miksi mieleni on vieläkin vikainen. Olen myös monta kertaa kokenut hylkäämisen, jonka vaikutuksen huomaan vieläkin (työnnän ihmisiä luotani tai sitten takerrun).

Epäilen, että kärsin jonkunlaisesta persoonallisuushäiriöstä tai mielen sairaudesta, koska eihän tämä varmaan teidänkään mielestä kuulosta normaalilta. Kuitenkaan minulla ei ole koskaan todettu mitään sairautta ja enää en ole jaksanut psykiatrillekaan hakeutua, koska tuloksia ei ole tullut.

Mikä siis neuvoksi?