Ihmissuhteet
lipaisu3.7.2018 10:36
1/16
En pysty luottamaan poikaystävääni

Tästä tulee varmaan pieni romaani, joten mielettömän isot kiitokset jos jaksat lukea kaiken. Ja iso halaus jos jaksat vielä vastatakin jotain rakentavaa.

Poikaystävä ja minä ollaan oltu yhdessä reilu vuosi, josta vuosi asuttu samassa kämpässä. Saman verran myös tunnettu ylipäänsä. Hän siis muutti luokseni toisesta kaupungista reilu parin tunnin ajomatkan takaa. Poikaystävä on 22 ja minä 23.

Poikkis tulee pikkukaupungista, josta hänellä on liiottelematta satoja ystäviä. Näistä hyvistä ystävistä suurempi osa on naisia, mikä on ollut mulle hankalaa alusta asti, kun oma itsetunto on vieläkin aika romuna aiemman koulukiusaamisen, masennuksen ja yhä vaikuttavan ahdistushäiriön vuoksi. Ja sekin vielä että jokainen on niistä ystävistä aivan jumalattoman kaunisxd

Joka kerta kun poikkis lähtee kotikaupunkiinsa juomaan tai tapaamaan ystävätyttöjään ahdistun ihan älyttömästi etenkin jos mulla itselläni ei ole mitään tekemistä tai muuta ajateltavaa niinä viikonloppuina. Ne illat päättyy riitaan joko puhelimessa tai sitten riidellään kun se tulee kotiin. Ja tottakai sille jää aina paha mieli, koska ne "on vaan kavereita" eikä hän oo kertaakaan tehnyt mitään väärää varsinaisesti muutamia asioita lukuunottamatta joista iha aiheellisesti oon suuttunut.

Poikkis ei ole ikinä pettänyt ketään, mutta yhtä lukuunottamatta kaikki hänen edelliset suhteensa ovat päättyneet siihen että tyttö on pettänyt. Näistä pisin suhde oli 9kk, mun aiempi pisin suhde taas oli 3 vuotta. Itse taas tein siinä kaikenlaista pientä likaista minkä tulkitsisin nykyään peittämiseksi, ja häpeän niitä tekojani edelleen.

Eilen meillä oli keskustelu, jossa poikaystävä itkien sanoi ettei kestä enää tätä ettei häneen luoteta ku olin taas saanut riidan aikaiseksi ahdistumalla siitä että hän vietti monta tuntia yhden jätkäkaverinsa (jonka tunsin) ja tytön jota en tuntenut kanssa. Hän ei pysty olemaan tässä suhteessa ellen luota häneen, kun ei kertaakaan ole mitään tehnyt ja haluaa nähdä kavereitaan useammin ilman että siitä alkaa maailmanloppu:(

Ja ihan ymmärrettäväähän tämä on. Ainut syy, miksei erottu eilen, oli että uskoin pystyväni muuttumaan asiassa. Nyt paineet on iha uskomattoman kovat, mua pelottaa ja voin pahoin. Hän on tuntunut alusta asti siltä, etten enää ikinä halua ketää muuta ja rakastan häntä enemmän kuin mitään enkä halua erota:( omien puheidensa perusteella rakastaa mua ihan yhtä paljon eikä myöskään eroa halua.

Mitä ihmettä voin tehdä? Miten saisin nää tunteet pois ja voisin luottaa?

Mainittakoon vielä, että näistä kaveritytöistä olen tavannut vain yhden eikä tämä kyseinen tyttö aiheuta ahdistusta enää.