Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

liikaa21.4.2017 13:30
1/2
En kestä katsoa miten sisko hiipuu pikkuhiljaa pois masennuksen kourissa.

Alan itsekkin lamaantua tähän avuttomuuden tunteeseen.
mun sisko, mun paras ystävä, ihminen jonka kanssa mä oon jakanut ihan kaiken, maailman kaunein ihminen, maailman ihanin, miksi se on niin surullinen?
siihen on satoja syitä, asiat on kertyny lumipallon lailla sen elämässä painamaan sen ihan pohjalle.
En ymmärrä miksi se kaikki piti kohdistua häneen. ne kaikki asiat mitä tapahtui, miksi ne kävi juuri hänelle.
sellasia traumoja, mitkä laittaa itse kenetkin piiloutumaan ja vihaamaan itseään.
Pahinta on, että itse en huomannut masennusta kuin näin myöhään. oisnko voinu auttaa? olla enemmän tukena?
Kun työt lopettaa, kun ei pääse ylös sängystä, kun itsensä satuttaminen on ainoo henkireikä, mitä sä voit tehdä? potee syyllisyyttä kun näät sen miten jostain rakkaimmasta on jääny vaan kuori, jonka silmistä ei loista enää mikään muu kun tuska.
Oon ollu itse masentunut lapsena, en lainkaan yhtä pahasti kun siskoni, mutta muistan ikuisesti sen jatkuvan tunteen, kun missään ei oo enään mitään. ei yksinkertasesti mitään, suurin apu silloin oli siskoni. se nukkui mun kanssa, etten lähtis yöisin vaeltelelmaan, ja jutteli munkanssa kaikesta, koska se ties kaiken sanomatta sanaakaan, se osas lohduttaa. se piti mut kaikintavoin pinnalla, ja kiitän sitä ikuisesti siitä. Miks mä en voi pelastaa sitä?
Meidän suvussa on tapahtunut niin paljon pahoja asioita, ja mietin etteikö tää kierre lopu koskaan, miks jokaselle on käyny niin huonosti.
ennenkaikkea mä pelkään että käykö mullekkin? oon jo valmiiks menettäny kaikki ystävät vaan oman surun takia, sen takia että oon pyhittäny voimat ja ajatukset siskolle.
hassua on että vaikka se on elossa, itken kuin se ois jo kuollu. en voi ikinä antaa itelleni anteeks jos se ei parannu. Yritän olla syyttelemättä kaikkea, ja itteäni, mutta en pysty sulkee mieleltäni hetkekskään tottuutta, että se ihana ihminen käy läpi niin kamalia asioita, miks maailma on niin julma että se anto tän kaiken tapahtua.
Mä oikeesti rukoilen teiän kaikkien masentuneiden puolesta ja toivon että joku päivä, joku voima saa teidät nousemaan eikä enää IKINÄ kukaan kaada teitä.
En tiedä mitä tällä haen, ehkä tukea, ehkä jotain ymmärrystä, mun on pakko päästää tää ulos, on niin hiton raskasta kattoa vierestä, kun et voi auttaa.