Pokahontas5.8.2017 23:10
1/9
En jaksa enää

Tuntuu, et kaikki kusee. Kaipaan mun perhettä ja ystäviä.

En asu vanhempieni kans, enkä oo oikein niiden kans tekemisissä. Äiti asuu kaukana ja isän kanssa en sit oikein oo muuten vaan muista syistä.

Kavereita ei kiinnosta mun elämä enää, paras kaveri tyyliin ihan täysin hylänny. Ignoraa snäpit, ei oikein ota mitään yhteyttä. Jossain vaiheessa soittelin sille ja pyysin sitä vähän väliä johonkin ja kyl se ihan vastaili ja suostu tapaamisiin, onhan meillä ollu tosi kivaa aina. Mul on kaikkien kavereiden kohdalla tää et joudun oikeesti tyyliin ruinaan niitä kaikkialle, ku ne ei mua muuten kysy. Tuntuu et kaikki on nii paljo sosialisoitunu ja tutustunu uusii tyyppeihi, löytäny ne omat porukat ja poikaystävät mut mä jumitan paikallani.

Kaipaan rakkautta. En saa sitä keneltäkään, en äidiltä, en isältä, en ystäviltä, en poikaystävältä ku ei oo semmosta enkä keneltäkä muulta läheiseltä ihmiseltä. Oon niin yksin. Lähes joka ilta makaan kotona ahdistuneena tai katon Netflixiä.

Tuntuu, et oon vaan kussu kaiken. Tää kaikki on mun syytä. Mietin, et miks mun kaverit on alkanu oleen tollasia. Johtuuks se oikeesti siitä, et ne on vaan menny eteenpäin? Mietin, et mikä mussa on vikana, ku en ikinä kelpaa kenellekään millään tasolla. Voi, kunpa joku vois olla mun kaveri ja välittää musta. Olispa joku, kenelle voisin avautua, eikä se ikinä kyseenalaistais mun fiiliksiä. Olispa joku, joka tukis mua mun rankan elämäntilanteen takia. Oon tyyliin pilannu maineeniki noloilla kännisekoiluilla, enkä tosiaan tiiä mitä teen. Osaaks kukaa samaistuu? Päiväkirjan kirjottaminen auttaa vaa hetkellisesti, mut kaipaan oikeesti vaan jotain ihmistä mun lähelle. Oon yksinäinen pieni lapsi vailla rakkautta.