Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Nuhapaperi6.7.2017 22:48
1/3
eksästä yli..?

olimme vuoden yhdessä ja tiedostan, että se ei todellakaan ole monelle pitkä aika, mutta minulle se henkilökohtaisesti oli harvinaisen pitkä aika yhden ihmisen kanssa.

erosimme vähän vajaa kolme kuukautta sitten. mies halusi päästä minusta eroon, hän ei enää jaksanut jokapäiväistä riitelyämme ja kinastelua samoista aiheista. hän ei enää jaksanut sitä, kuinka en kyennyt luottamaan häneen. hän kyllästyi suhteeseen ja halusi erota. minä päästin hänet menemään, koska tunteeni häntä kohtaan todella olivat aidot ja halusin hänelle vain kaikkea hyvää, vaikka se ei meinaisikaan olemista minun kanssani.
olisin voinut muuttua, jos olisin tajunnut, että voin menettää hänet joskus. luulin että olemme yhdessä aina ja selviämme kaikesta. olin tyhmä, enkä ajatellut suhteen aikana muuta kuin itseäni.

ensimmäisen viikon eron jälkeen makasin sängyssä, en syönyt yhtään, en nukkunut enkä liikkunut minnekään. koulussa oli pakko käydä mutta sielläkin itkin vain koko päivän.
pääsin yli tuosta hirveästä masennuksesta kun löysin uusia kavereita. menetin elämäni rakkauden mukana myös kaveriporukkani.
ajattelin vihdoin ensimmäisen kuukauden jälkeen erosta, että olen jo nyt päässyt yli ja vihdoin vapaa, kun en miettinyt asiaa ollenkaan eikä eksä pyörinyt mielessä.

ei se siihen jäänytkään. nyt vajaan kolmen kuukauden jälkeen olen yrittänyt peittää ikävääni irtosuhteilla, alkoholilla ja tupakoinnilla, jonka alotin puolen vuoden tauon jälkeen uudestaan. mikään ei auta.
kavereideni seurassa olen normaali ja iloinen, he saavat minut nauramaan ja unohtamaan. heti kun joudun olemaan yksin esimerkiksi kotonani, minulle tulee hirveä ikävä eksääni.

en usko, että minulla olisi enää mitään mahdollisuutta saada häntä takaisin. kummatkin oltiin koko suhteen ajan uskollisia toisillemme, tässä ei ole kyse mistään pettämisestä. joudun kyllä joskus näkemään eksääni yhteisten kavereidemme takia, mutta yli kuukauteen emme ole puhuneet mitään. minulla on vain hirveä ikävä häntä ja kaikkea, mitä yhdessä teimme. olen aivan rikki ja tähän suruun ei auta mikään.

halusin avautua tästä kaikesta, mitä joudun kokemaan joka päivä ja haluaisin silti tietää, löytyykö täältä kohtalontoveria joka osaa samaistua tai pystyisikö joku neuvomaan, mitä tällaisessa tilanteessa pystyisi enää tekemään?
pystyn kyllä elämään tämän asian kanssa ja olen onnellinen, koska sain hänet vihdoin onnelliseksi. aika parantaa haavat, mutta tämä tuska on jotain niin helvetillistä, kun ei saa olla sen ihmisen kanssa ketä eniten rakastaa.