Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Mikuchan14.7.2017 8:06
1/3
Avautumisia ( mitä ihmettä mun pitäisi tehdä? )

Moikka kaikki Demiläiset, oon jo kauan miettinyt tän kyseisen keskustelun tekemistä mutta jotenkin en oovaan uskaltanut tehdä tätä. Paitsi ehkä nyt. Niin kauan kuin jaksan muistaa eräs läheiseni on ollut minua kohtaan todella ilkeä, en nyt aio sanoa sen tarkemmin kenestä läheisestä on kyse. Tämä läheinen nimittelee minua jatkuvasti, vähättelee , vähättelee minulle tärkeitä ja rakkaita asioita, on ironinen ja töykeä. Empatia, anteeksipyytäminen ja välittäminen ovat hänelle täyttä hepreaa.

Hyvin usein ensin kun tämä haukkuu minua ja puhuu minulle törkeästi minulle tulee siitä ihan hirveä olo. Ehkä se johtuu siitä että tämä ihminen on käytöksestään huolimatta minulle rakas ja olen liian kiltti olemaan hänelle vihainen vaikka olen. Juuri koskaan sen jälkeen kun hän on ensin laukonut törkeyksiään suustaan hän ei pyydä anteeksi vaan on ihan tyytyväinen ja niinkuin ei olisi tapahtunut mitään. Hän ei osaa olla pahoillaan tai katua tekemisiään tai sanomisiaan, joskus taas kun itse sanon tälle jotain törkeää että hän lopettaisi ja tietäisi miltä se tuntuu minulle tulee siitä hirveä olo että yritän tarkoituksella pahoittaa hänen mielen. Taidan olla liian kiltti vai ?

Tämän ihmisen kanssa ei voi neuvotella asioista, jos hän sanoo vaikka että ei halua mennä Kiinalaiseen tai että shoppailu aikaa kauppakeskuksessa on vain pari tuntia siitä ei hänen kanssaan kannata alkaa edes puhua, hänen kanssaan jos on erimieltä ja yrittää neuvotella hän polttaa pinnansa heti ja taas on sotatila päällä. Hänelle auttaminen on todella vaikeaa, ei se on hänelle mahdotonta.

Tämä kyseinen tyyppi on saanut minut varmaan valehtelematta lähemmäksi sataa kertaa itkemään ja miettimään sitä onko minussa oikeasti mitään hyvää. Hän on käytöksellään saanut minut tuntemaan itseni epäonnistuneeksi ja itsetuntoni on aika olematon hänen vuosia jatkuneen mollaamisen takia. Vaikka tämä ihminen on minulle tärkeä ja välitän hänestä, tavallaan myös pelkään häntä. Nykyään mietin aina erittäin tarkkaan mitä asioita uskallan hänelle kertoa mitä sanon hänelle ettei taas tule sitä hirveää tekstiä päin naamaa, olen sanonut hänelle ihan face to face miltä minusta tuntuu mutta hän ei ymmärrä.

Viime kesänä minulle sattui yksi pieni tapaturma, jonka ehkä olisin voinut välttää, en halunnut kertoa asiasta tälle tyypille mutta tämän saadessa se tietoonsa hän oli ilkeä ja ironinenn/ vahingoniloinen minulle. Olen lähiaikoina koettanut olla vaan välittämättä ja ajatella että hän on itse sitä mitä sanoo ja hän vaan osoittaa käytöksellään omaa typeryyttään, mutta eilisen kauppareissun ja hänen mollaamisiensa jälkeen tuli taas niin paha olo, en tiedä mistä tämmöinen käytös voi johtua ? Olen itse yrittänyt olla hänelle mukava ja mielestäni MIKÄÄN ei oikeutta ihmistä tämmöiseen käytökseen.

Oletteko te törmänneet samanlaisiin tilanteisiin ?
Mitä ihmettä minä voin tehdä ?