diskovibrator21.10.2016 14:40
1/7
Avaudun nyt mun ihastustilanteesta

Kun ihastun, ihastun salamannopeasti. Ajattelen ihan koko ajan ihastustani, koen oloni todella energiseksi ja ihanaksi mutta samaan aikaan pakahduttavan surulliseksi. Perhosia on kaikkialla, ja sydämessä on raskas ja särkevä tunne.

Ok, tämä saattoi vielä kuulostaa aika normaalilta.

Mutta onko se normaalia, jos se tapahtuu vaikkapa jonkun Tinderissä tapaaman tyypin kanssa, jonka kanssa on vain viestitellyt ja myöhemmin snäppäillyt? Olen siis "tuntenut" tän jätkän nyt kolme päivää, ja en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin häntä. Ollaan vähän ehkä flirttailtu, mutta tämä poika tuntuu sellaiselta, että juttelee samalla tavalla monille muillekin. Kun hän laittaa ohimennen jotain flirttaavampaa, se merkitsee mulle aivan älyttömän paljon. Kun jutellaan, tuntuu aivan mielettömältä, ja sydämessä läikähtää aina kun näen uuden snäpin tulleen häneltä. Valvon hänen takiaan myöhään yöhön ja menen nukkumaan vasta kun hänkin menee.

Sitten kuluu aamu, ja on iltapäivä. Olen masentunut, jos hän ei laita mulle mitään. Tunnen oloni ihan surkeaksi, ja makaan sängyssä. Stalkkaan hänen instagram-kuviaan ja hänen kuviinsa kommentoineiden muijien tilejä, ja olen mustasukkainen. Googlaan hänen nimeään ja etsin hänestä tietoja. Haaveilen yhteisestä tulevaisuudesta, mietin millaisia yhteiskuvia ottaisimme, cuddlaus-hetkiä, tulevia lapsiamme. SAIRASTA. Ja tämä ihastukseni (joka muuten asuu eri kaupungissakin, aika lähellä toisaalta) todennäköisesti ei edes paljoakaan ajattele minua, eikä hänellä ole aavistustakaan kuinka pakkomielteinen ja epävakaa olen.

Ja näin käy usein. Kohde vain vaihtuu. Tunne on silti ihan yhtä raastava ja jojoileva, kun jutellessamme olen aivan ihastunut ja kun ei jutella niin olen murtunut.

Tämä oli vain avautuminen.