Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

rosatsl6.8.2018 15:59
1/13
APUA! Vaikea elämäntilanne:Parisuhde,poikaystävän masennuslääkkeet...

Moi! Oon siulle ensinnäkin tosi kiitollinen jos jaksat lukee miun tekstin tai jopa vastata siihen! Jos kellään on vaikka samanlaisia kokemuksia, tai vaikka ei oliskaan niin mie tarvisin juttuseuraa & ois tosi kiva jutella tuntemattomien kanssa, niin veis varmaan ajatuksia samalla muualle. snäppi löytyy samalla nimellä kuin miun demi-käyttäjä.

Mutta siis.. Ollaan oltu poikaystävän kanssa yhessä yli vuosi. Ollaan 17&18vuotiaita. Matkan varrelle on sattunut kaikenlaista eikä tää suhde oo todellakaan ollut mistään helpoimmasta päästä. Tähän vaikuttanut mm. molempien vaikea lapsuus ja koettu paska, poikaystävän masennus, miun tunnesäätely ongelmat... Tästä sais kyllä listan aikaseks mutta sanon vaan että on ollu ylä ja alamäkiä. Ollaan erottu parikin kertaa kun on tullu vaikeuksien korkeimmat aallon harjat vastaan. Mie oon ollu myös aika roikkuva, menettämisen pelon vuoksi. Poikaystävällä taas on ollut pahoja ongelmia mustasukkaisuuden kanssa, kun olen hänen ensimmäinen & miulla on pari ”eksää”, jotka ei kuitenkaan ollut mitään vakavasti otettavia suhteita.
Molemmille siis ensimmäinen vakava suhde.. Kuitenkin, itse nykytilanteeseen: poikaystävä aloitti masennuslääkkeet n. 2-3vk sitten ja hänestä on tullut täysin kylmä. Pari hetkeä on ollut lämmintä, normaalia, mutta muuten täyttä kylmyyttä. On puhunut erosta ja siitä kuinka ei tahdo olla kenenkään kanssa yhdessä. Myö tosin erottiin jo kuukausi sitten, mut ollaan puhuttu uudesta alusta, kunnes nää lääkkeet tuli peliin.
Aina kun oon kysyny tunteista häneltä, että rakastaako niin on vastannut että ei tiedä/tuntee kyllä jotain mutta todella vaimennetusti. Vähän aikaa sitten sanoi rakastavansa ja tulin hetkeks maailman onnellisimmaks, kunnes kylmyys taas alkoi. Tää rikkoo miuta niin pahasti, nähdä se tuollasena. Mie oon täysin varma että haluun olla just tän ihmisen kanssa. Tiedä sit onko se rakkautta, mut en oo koskaan tuntenut näin ketään kohtaan. Ja haluun jakaa miu elämän sen kanssa.
Miten tuun jaksaa tässä tilanteessa.. Ainut toivo mikä miulla on, on et jos tuo tunnekylmyys tasantuis kun käyttää vielä vähän aikaa lääkkeitä.. Pyysin häntä tänään lopettamaan lääkkeidenkäytön, kun menin paniikkiin, mutta tais olla virhe. Hän ei oo niitä lopettamassa. Ja kyllä nuo tuntuu masennukseen toimineen ainankin jollain tapaa, kuulemma se paha olokin tuntuu vaimentuneen, josta oon tosi ilonen.
Mietin koko ajan pääni puhki mitä miun pitäis tehdä. Toki ei ole hirveesti vaihtoehtoja, kun odottaa ja toivoa parasta, pelätä pahinta. Hitto että tuntuu pahalta olla ees pari päivää ilman sitä, kun ollaan oltu yhessä niin tiiviisti koko suhteen ajan.. Mut se tarvii omaa aikaa nyt ja paljon.. joten miun on pakko.
Miun päivät tuleekin kulumaan sit minuutteja laskiessa, et milloin taas saan mahollisuuden nähdä sen. Ja jos liikaa roikun ja kyselen sitä näkemään niin ahistan sen nurkkaan, eli teen saman virheen mitä on jatkunu jo pitkään suhteen aikana. Sitä ahistaa varmast itteäänkin tää tilanne ja miun seura, kun se ei mitään tälle tilanteelle sinänsä voi. Miten tuun selviämään?
Huhhuh, tulipa avautuminen:D