Swqie21.10.2016 15:08
1/8
Äidin pakkomielteinen järjestelyhimo

Mulla menee oikeasti hermot. Pakko purkaa jonnekkin...

Pitkästi: Olen 17-vuotias. Äitini on pienestä pitäen aina järjestellyt huonettani, usein vasten tahtoani. Ymmärrän sen, kun olin silloin aika pieni. Mutta mitä vanhemmaksi tulin, sitä enemmän se suoranaisesti vitutti.

Olen nyt opiskelemassa toisella paikkakunnalla, johon äitini myös muutti kesällä. Olen siis kouluviikot äitini luona.

Isälläni olen lomat ja viikonloput. Isäni asuu kotipaikkakunnallani ja olen myös siellä virallisesti kirjoilla. Lähtisin kyllä mielelläni sieltä aamuisin kouluun mutta siinä on ihan pikkuriikkinen ongelma: rahaa menisi vitusti junalippuihin jnenjne. asioihin jos niin tekisin. Päivätkin olisivat pidempiä.

Käytännön syistä asun siis mutsillani.

Palasin nyt syysloman jälkeen tänne opiskelupaikkakunnalle...ja sain tietää että rakas äitini on jälleen "kääntänyt" huoneeni ylösalaisin ja järjestellyt koko irtaimistoni uusiksi uusille paikoilleen.

1. Olen tätä ennen sanonut lukuisia kertoja, että EN HALUA hänen penkovan ja järjestelvän tavaroitani. Minulta tulisi kysyä asian suhteen lupa.

2. Äitini on sanonut, että huoneeni täällä on minun siitä huolimatta vaikka en hänen luonaan kirjoilla olekkaan.

Silti saan perusteluksi aina että tämä on hänen kotinsa ja hän tekee mitä haluaa.

3. Ihmettelen suuresti millä vitun tavalla suljetun kaapin ja työpöytäni järjestys vaikuttaa niin paljon erään elämään että aivan pakko on päästä oman mielen mukaan järjestelemään.

Jos olen oman mieleni mukaan ja käytännön kautta laittanut tavarani tiettyyn järjestykseen (en tarkoita nyt mitään sikinsokin vaatteet ympäri lattiaa -järjestystä) niin miksi lähes täysi-ikäisen tyttären kaappeja on pakko tonkia???

4. Nytkin kun asiasta sanoin, loukkaannutaan siitä verisesti ja aletaan sössötämään sitä tuttua marttyyripaskaa.


Omilleen muutto ei ole vielä mahdollista ja en ala mihinkään soluasuntoloihin muuttamaan.

Mitä tässä pitäisi tehdä?