Pikkunapero18.3.2018 12:50
1/3
äh en uskalla erota

Kerrottakoon nytten taustatarinaksi, että ennen nykyistä poikaystävääni seurustelin 1,5 vuotta kunnes ero tuli viime vuoden elokuussa. Aloitin uuden suhteen viime joulukuussa eli erosta oli silloin kulunut noin 4kk siinä vaiheessa.

Tämän uuden poikaystävän kanssa suhde oli aluksi ihan kiva, minulla oli tunteita häntä kohtaan ja suhde vaikutti hyvältä, olin onneni kukkuloilla. Kuitenkin jo 2 kuukauden seurustelun jälkeen jokin vain alkoi mättää ja tällä hetkellä mättää vielä enemmän. En jaksaisi laitella viestejä hänelle, en jaksaisi nähdä häntä, minua ei vain kiinnosta pätkän vertaa. Olen huomannut ikävöiväni vain eksää ja tämä uusi kaveri on täysin erilainen kuin eksäni oli. Hän on oikeastaan myös sellainen mies, joista en edes yleensä kiinnostu. En tiedä miksi olen edes ajautunut tähän suhteeseen, tuntuu pahalta.

Ongelmana on se, etten uskalla erota. Tällä miehellä on paljonkin tunteita minua kohtaan ja kertoo niistä jokaikinen päivä. Hän ei haluaisi kuulemma päästää minusta koskaan irti ynnä muuta sellaista. Itse vain hammasta purren vastaan hänelle takaisin, vaikka en usko tuntevani häntä kohtaan yhtään mitään enää. En haluaisi särkeä häntä.

Kaikenlisäksi itselläni on valtava yksinjäämisen pelko en osaa olla yksin, en osaa olla sinkku. Pelkään jatkuvasti, että tulen jäämään yksin loppuelämäkseni jos en nappaa ketä tahansa miestä joka sattuu kohdalle. Tämä on minulla suuri onglema, en tainnut olla edellisestäkään erosta vielä täysin toipunut kun hyppäsin jo uuteen suhteeseen.

MITÄ minä teen? Ero ei ole ollenkaan helppo tuosta noin vain juttu, se tuntuu aivan liian vaikealta tehdä. En tiedä pitäisikö jäädä odottelemaan, että jos tämä suhde alkaisikin toimimaan ja minä alkaisinkin tykkäämään hänestä. Onko kellään ollut samankaltaisia tilanteita? Tarvitsen apua, tämä kuluttaa voimiani :(

Ja ainiin olemme myöskin keskustelleet tästä jonkin verran, esimerkiksi suurin tekijä joka itseäni häiritsee ovat eriävät seksihalut ja miehen ujous tehdä alotteita yhtään missään. Ei uskalla edes pussata minua, se tympii. Mutta keskustelu ei auta, mies aina sanoo, että on tästä lähtien rennompi seurassani eikä yliajattele, mutta MIKÄÄN ei koskaan vain muutu. Kyllästyttää että itse joudun joka asiassa aina tehdä aloitteen, kaipaisin todellakin miehenkin puolelta jotain yritystä edes. Mies on muuten aivan upea tyyppi, samanlaiset arvot, mutta tuo asia on vain suuri ongelma ja vie halujani pois häntä kohtaan aika kovasti.