patriicia14.6.2017 2:51
1/6
+20 ja seksihalut täysin kuivuneet

Muita saman ongelman kanssa painivia?

Siis ollaan molemmat jo reippaasti yli parikymppisiä ja seurustelua takana n. 4 vuotta. Ensimmäisenä vuotena seksiä oli enemmän, ehkä jo pelkästään "uutuudenviehätyksestä". Tän jälkeen meille tuli kuitenkin joitakin ongelmia joista ei osattu kunnolla jutella ja seksiä ei enää ollutkaan niin usein. Ongelmia yritettiin selvitellä uudelleen ja jossakin vaiheessa tilanne taas normalisoitui.
Koko toi 1-2 vuoden seurusteluväli oli jotenkin myrskyisää ja mentiin aikalailla vuoristorataa siinä että miten usein seksiä oli (vai oliko ollenkaan).

Tilanne nyt:
Mua ei oikeasti haluta juuri ikinä, ollenkaan. Mielestäni tää kumppani osaa kyllä olla ihana ja meillä on parhaimmillaan tosi mukavaa yhdessä, meillä on yhteisiä mielenkiinnonkohteita ym. Tietyt luonteenerot välillä kyllä meinaa saada riitoja aikaan pienestäkin. Oon yrittänyt miettiä mun syitä tälle haluttomuudelle, mutta en oikeesti ymmärrä itsekään. Olo on ihan kuin aseksuaalilla, enkä edes vitsaile tai liioittele.
Mun kumppani joskus valittikin että hän oli tekemättä aloitteita ja meillä ei ollut seksiä kuukauteen ellei mennyt jo 1,5kk. Tavallaan tuo aika sitten taas itselleni oli kivaa aikaa kun toinen antoi vähän tilaakin (?). Kumppanin puolesta toki kurjaa, mutta tolla saatiin ehkä aikaan edes vähän parannettua mun oloa.

Mua on myös alkanut ehkä jo ärsyttää kumppanin seksipuheet. Olis jotenkin niin paljon helpompi olla ja pohtia omaa haluttomuutta, jos toinen ei vetäisi joka/joka toinen päivä vitsiä seksistä, tisseistä tai perseestä, mua jo ärsyttää ne pelkät sanatkin ihan oikeasti. Tai se jos mua puristellaan perseestä vaikkei mua haluta tippaakaan. Kaipaisin muuta läheisyyttä, mutta oon huomannut että meillä se ei meinaa toimia. Toinenkin kuulemma kaipaa sitä: mutta jos me yritetään sitä, niin toista alkaakin haluttaa. Me ei myöskään voida pussailla normaalisti vähän pidempään, koska toista alkaa haluttaa jo sekin. On siis jotenkin melkeen toivoton tilanne yrittää saada sellasta _seksitöntä_ läheisyyttä, jossa ei tarvitsisi PELÄTÄ että toista alkaakin haluttaa ja sitten tavallaan musta tehdäänkin se paha joka ei halua seksiä.

Oon neuvoton. Myönnän välillä miettineeni eroa jo ihan tän takia, vaikka muuten menisi hyvin. Elämässä on toki ollut aika suuria stressinaiheita näiden vuosien varrella, mutta en tiedä ymmärtääkö kumppani niitä ja mun jatkuvaa torjumista enää. Haluaisin jutella sen kanssa, mutta tää on herkästi riitoja aiheuttavaa ja täytyy sanoa että mä olen ihan uupunut riitelemään kenenkään kanssa :( Millä tällaiseen suhteeseen saa uutta eloa vai onkohan tilanne ihan toivoton...