Eli, Olen 17- vuotias poika ja olen seurustellut tyttöystäväni kanssa melkien 2 vuotta. Suhteemme on ollut suurta vuoristorataa mistä alaspäin ollaan menty kuitenkin suurimmaksi osaksi. Tilanteemme on kuitenkin parantunut viimepäivinä, vaikka olimme eron partaalla viikko sitten. Eli asiat on sovittu ja molemmat onnellisia. Tai niin luulin, kunnes ymmärsin noin 2 viikkoa sitten olevani vieläkin ihastunut vanhaan ihastukseeni. Olen aina uskotellut itselleni että minulla ei ole häntä kohtaan tunteita, mutta olen ollut väärässä.

Eli tässä hieman minun ja ihastukseni historiaa. Tutustuimme muutama vuosi sitten rippikoulussa ja vietimme siellä aikaa keskenämme. Ymmärsin olevani ihastunut häneen jo silloin, mutta ihastuksellani oli silloin poikaystävä, joten annoin asian olla. Emme ole pitäneet yhteyttä rippikoulun jälkeen yhtään, olemme moikanneet toisillemme aina sillon tällöin kun olemme tulleet vastaan esimerkiksi kaupoissa. Olen kuitenkin ollut häneen aina ihastunut ja huomasin sen vasta pari viikkoa sitten. Olemme viime päivinä jutelleet puhelimessa viesteillä, en ole kuitenkaan varma siitä, että pitääkö hän minusta.

Nykyinen parisuhteeni on mennyt rehellisesti sanoen varsin huonosti.Meillä on ollut lukemattomia riitoja ja erimielisyyksi, mutta kumpikaan ei ole raaskinut lopettaa suhdetta missään kohtaan. Kuitenkin vasta viime päivinä olemme saaneet asiat takaisin kuntoon. Tyttöystäväni on onnellinen, mutta itse en tunne itseäni onnelöliseksi nykyisessä suhteessamme.

En ole varma mitä minun tässä tilanteessa kuuluisi tehdä. En missään tapauksessa halua toimia tyttöystäväni selän takana. Haluaisin yrittää ihastukseni kanssa sitä, miten asiat toimisivat meidän välillämme. Mutta tämä tarkoittaisi että minun pitäisi erota tyttöystäväni kanssa, mutta en halua olla kusipää ja loukata toista hyvin syvästi tälläisellä teolla.

Mulla on tällä hetkellä hyvin ahdistava olo, sillä en halua loukata nykyistä tyttöystävääni, mutta en kuitenkaan voi tunteilleni mitään. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä.