Olen siis aloittanut muutama kuukausi sitten treenaamisen salilla, tavoitteenani EI ole tiputtaa painoa, vaan vaihtaa löllyvät kohdat lihaksiin. Olen 170 cm pitkä ja painan tällä hetkellä 58 kiloa, eli aika hoikka jo nyt, mutta esimerkiksi mahani ja reiteni löysyys ärsyttää.
Treenaan salilla 3-4 krt viikossa ja lisäksi käyn juoksemassa ja kävelemässä lenkkejä.
Pidän myös ruokapäiväkirjaa ja lasken kaloreita, jonka tarkoituksena on oppia huomaamaan mitä todellisuudessa syön ja missä olisi vielä korjattavaa.
Vanhempani ja kaverini ovat nyt kuitenkin alkaneet huomautella, ettei tämä heistä ole ihan tervettä ja alan vaikuttaa anorektikolta. Itse olen sitä mieltä, että treenaamisessa ja hyvään kuntoon pyrkimisessä ei ole mitään pahaa eikä homma ole lähtenyt lapasesta, joten miten ihmeessä voin todistaa tämän myös kavereilleni ja perheelleni?

Muilla samanlaista ongelmaa? En vaan pysty käsittämään, miksi kun vihdoin olen löytänyt oman juttuni ja puhkun innosta aina salipäivinä, enkä todellakaan koe että jään kovin paljon piatsi mistään, jos en syö karkkipäivänä karkkia, niin siitä pitää tehdä suuri numero ja alkaa epäillä mielenterveyttäni?!