Musta tuntuu, että kaikilla tuntuu nykyän olevan pyöräilykypärän käyttö lähes mahotonta, ihansama onko ihmiset sellasia, kerran sadassa vuodessa pikku matka vai pyöräileekö päivittäin pitkiä matkoja niin sitä kypärää ei vaan käytetä. Okei mulla on itellänikin ollut ongelmia sen käytön kanssa, mutta oon vihdoin tullut vanhemmaks ja viisaammaks ja alkanu käyttämään sitä.

Mä voin kertoa oman esimerkin siitä, kun se pyöräilykypärä pelasti mut. Maanantai 24.10.2016 ajoin tavanomaisesti pyörällä kouluun reilun kilometrin mittaista koulumatkaani. Seuraavat selkeät muistikuvat onkin sitten teho-osastolta. Multa on siis pari tuntia elämästä sellasia epämääräsiä pätkiä mitä muistan. Mulle kerrotaan, että oon kaatunut pyörällä, mulla on paha maksavaurio, pieniä ruhjevammoja ympärikroppaa, mutta pää on ehjä. Mun äiti oli saanut mun tavarat teholta, huppu (joka oli sateen takia kypärän päällä) revennyt käytännössä melkein kahtia, kypärä osittain vääntynyt, osittain palasina. Kypärä on ollu just sen näkönen, että jos kallo olis suoraan ottanut ne iskut, mä makaisin ruumishuoneella tai teho-osastolla vihanneksena, mutta nyt istun tavallisella sairaalan osastolla.

Oikeesti käyttäkää sitä kypärää! Pahasti voi tosiaan käydä ilmankin, mutta pään vaurioituessa puhutaan hengestä tai siitä, että loppuikä ollaan vakavasti vammautuneina. Vaikka mä loukkaannuin vakavasti niin mä elän vaan kuukausia tän vamman kanssa.