Eli siis. Mulla on nyt ollu vuoden liikuntakielto ja taas tuli puol vuotta. Mulla on siis nilkassa osteokondroosi, voutte googlettaa.

Musta tuntuu et mun luokkalaiset, ajattelee et oon vaan laiska kun en oo liikuntatunneil, kun tää ei satu eikä siitä oo mtn "merkkejä" yms.
Joudun jäämään tosi monesta jutusta pois koska en saa vaan juosta yhtä askeltakaan enkä hyppiä, ellen halua ruuveja mun nilkkaan. Mun kaverit myös tosi usein käy kaikkialla "liikuntapaikoissa" ja mä joudun aina jäämään kotiin.
Ja kun mun frendit on aina sillee "no khyl sä voit hyppii vähän trampalla" mutta kun en voi. Ellette te halua maksaa siitä että mulle tungetaan ruuveja mun nilkkaan.

Mua rupee myös ärsyttää antaa se lappu joka lukuvuoden alussa opelle, kun tuntuu et nekin vähän ajattelee "no voisit säkin nyt tulla ees tänne hölkkäämään" mutta EN VOI :)) Ja tää ei oo ite aiheutettu, vaan synnynnäinen mutta alko vasta 9 vuotiaana kipeytymään.
Mitä te ajattelisitte tälläsestä kun mä, vai ajattelisitteko että noh, sit kun se on terve mä voin tulla mukaan.