Tätä kysyisin teiltä nyt siis rakkaat Demi-ihmiset, auttakaa :D Muutin siis tuossa elokuun alussa omaan kämppään ja aloitin uudessa koulussa opiskelun, siitä pari viikkoa niin alkoi vanha ongelma taas ilmenemään – en tiedä onko huono kunto vai miksi tuntuu ettei yksinkertaisesti jaksa harrastaa liikuntaa normaalisti. Oli kyseessä sitten 50 metrin rauhallinen kävely ylämäkeen kaupalle tai 2 kilometrin pyöräily kouluun, tuntuu vaan ettei henki kulje. Tietty sitä enemmän tuota tunnetta on, mitä rasittavampi liikuntasessio on kyseessä. Mutta pääpointtina siis, että liikunnan aikana tuntuu, ettei saa tarpeeksi happea, happi ei kulje kunnolla keuhkoihin asti, pitää huohottaa suu auki. Liikunnan jälkeen taas sydän hakkaa tuhatta ja sataa, happea haukon yhä ja lisäksi hirveä kuumuus.

Vaan voiko tuota laittaa enää huonon kunnon piikkiin? Pyöräilen joka ikinen arkipäivä kouluun ja takaisin mistä kertyy yhteensä se 4 kilsaa. Lisäksi pari kertaa viikkoon pyörähdän tuossa lähialueella kaupassa, rauhallista kävelyä tai pyöräilyä siis. Yleensä sen kaks tai kolme kertaa viikossa käyn myös iltaisin pyöräilemässä, semmosia 5 kilsan lenkkejä oisko yleensä. Vaihtelua reitteihin tulee kaikissa tapauksissa aina koska vidun mäkinen paikka koko asuinseutu… :D Muuton alussa kävin lenkillä kävellen tai pyöräillen ja suht usein, siitä ehkä minimaalinen tauko ja nyt näinä muutamana viime viikkona justiinsa noita iltapyörälenkkejä käynyt. Useimmiten pyyhällän aika reipasta tahtia noita iltalenkkejä, vaan ei hitaassakaan vauhdissa lopu tää hengästyminen, happi loppuu ja hävettää aina, ja mikäs sen mukavampaa kuin yrittää olla huohottamatta luokkakaverin seurassa.

Ja koska joku kysyy kuitenkin että miksen lääkäriin oo vielä hakeutunut? Koska samoja oireita oli sen parisen vuotta sitten ja silloin lääkärissä ravattiin, vaan eihän sieltä mitään löytynyt – ja huonoon kuntoon en oikein jotenkin usko, kun silloinkin pyöräilin sen 4 kilsaa koulumatkoja pysäkille ja lisäksi kävin lähes päivittäin koirien kanssa rauhallisella iltalenkillä, lyhyemmällä tai pidemmällä. Keuhkokuvat ja sydänmittaukset ja mitkä kaikki kävin siis tuolloin, oisko kilppariarvot ja rasituskokeet ehkä jääneet jopa pois (jälkimmäiset senkin takia koska PEF-mittausten minkä lie mukaan niille ei ollut tarvetta). Jotkut arvot tais minimaalisesti olla koholla, tallessa on vielä tuo lääkärinlausunta, lisäks oli jotain pohdintaa sen ruokatorven sulkijaläpän (?) suhteen. Refluksitautia oli siis kakarana jossain määrin.

Siispä rakkaat ihmiset, onko teillä mitään muuta tarjota tähän vastaukseks kuin rapakunto ja luuloharhaisuus? :D Ja miltä teistä tuntuu liikunnan yhteydessä, miltä ylipäätään sillon pitäisi tuntua? Kiva juttuhan se ois joku syy ja ihan vaikka parannuskin tähän löytää, sen verran ottaa aivoon ja turhauttaa. Sen verran noista ”oireista” vielä; ton hengästymisen lisäks oli parina viikkona jatkuvaa nenäverenvuotoa, se tosin loppui semmosen nenäsuihkeen jälkeen ja saattoi johtua ihan vaan kämpän kuumuudesta/kuivasta ilmasta. Nyt pari viikkoo on ollut myös jatkuvaa väsymystä, vedän päikkärit ja vedän yöunet, vaan silti tuntuu väsyttävän.

Kiitos kaikille jotka jaksaa tän hirmuisen romaanin lukee! Ja vielä vastatakin. Kysykää jos on jotain, elkee syökö minnuu elävältä. Liekkö oikee aihealue? En tierä.