hyppivämetsä21.5.2018 20:03
1/5
Harrastuksen lopettaminen

Vastaavia aloituksia on täällä varmaan miljoona, mutta onpahan nyt yksi lisää. Haluan vain purkaa ajatuksiani ja saada objektiivisia mielipiteitä tilanteeseeni.

TAUSTAA

Olen harrastanut lajiani vuosia. Harkitsin lopettamista myös viime vuonna, mutta muutaman viikon tauon jälkeen motivaatio palasi.

MIKSI HARKITSEN LOPETTAMISTA?

Loukkaantumisia on ollut enemmän tai vähemmän joka ainoalla kaudella. En tiedä, olenko jotenkin poikkeuksellisen altis tapaturmille ja rasitusvammoille, vai onko kroppa vain vuosia kuormittunut liikaa, mutta jatkuvasti tuntuu olevan jotain ongelmaa.

Jatkuvat loukkaantumiset ovat rassanneet kehittymistäni. Vaikka en maailman - tai edes Suomen - huipulle pääsisikään, on henkisesti raskasta, kun kehitys sahaa edestakaisin jatkuvien taukojen takia.

Treenikaverini ovat välillä ihania, mutta välillä hyvin rasittavia. Tunnen usein olevani ulkopuolinen, kun taas muut ovat enemmän samalla aaltopituudella. Tämä ei sinänsä haittaa, kun treeneissä kuitenkin treenataan, mutta välillä se on rankkaa.

Pidän valmentajastani. Hänen kanssaan on helppo keskustella, ja hän on yksi ymmärtäväisimmistä ihmisistä, kenet olen koskaan tavannut. Kuitenkaan en tiedä, ovatko hänen valmennusmetodinsa juuri minulle parhaat mahdolliset, sillä usein tuntuu, että tarvitsisin vähän erilaista treeniä.

Vaikka en itse harrastukseni kustannuksia maksakaan, niin mainitsen senkin, että ne ovat korkeat. Niin vaattteisiin kuin kilpailukustannuksiinkin menee rahaa, ja vuodessa hinta kipuaa varmasti yli tuhanteen euroon.

Lisäksi lopettamista puoltaisi se, että haluan mieluummin lopettaa hyvä maku suussa kuin jo täysin kyllästyneenä. Jos nyt lopettaisin, olisi tästä ihan hyvä mieli varmaan kymmenien vuosien päästäkin.

MINKÄ TAKIA HALUAISIN JATKAA?

Ehdottomasti suurin syy mahdolliselle jatkamiselleni olisi rakkaus lajiin. Yksinkertaisesti pidän lajistani.

Toiseksi uskon, että minulla olisi vielä rahkeita kehittyä ja olla parempi. Tuntuu, etten ole saanut itsestäni kaikkea irti.

En tiedä, mitä tekisin kaikella sillä vapaa-ajalla, joka jäisi, kun treenit loppuisivat. Jotenkin olen vuosikaudet kellunut sellaisessa treenikuplassa ilman juuri muuta elämää, enkä tiedä, olenko valmis tulemaan sieltä pois. Toki voisin aloittaa uuden harrastuksen, mutta en todellakaan tiedä, mikä se olisi.

Pelkään fyysisen kunnon romahtamista, joka olisi väistämättä edessä. Vaikka treenaaminen on itselleni elämäntapa, niin en usko, että saisin pidettyä sitä samalla tavalla yllä kuin tällä hetkellä. Kaiken kaikkiaan harrastukseni on loukkaantumisista huolimatta pitänyt minut terveenä.

Varmasti keskustelen tästä myös ystävieni, vanhempieni ja valmentajieni kanssa, mutta halusin avautua tästä tänne, jotta saan oikeasti objektiivisia mielipiteitä tämän "kuplan" ulkopuolelta. Toivottavasti joku jaksaa lukea tänne asti ja vielä kommentoidakin. :D