Joo. Näitä keskusteluja täällä on paljon, mutta halusin tehdä oman, ihan vain ehkä purkaakseni omia fiiliksiä.

Olen harrastanut yhtä lajia nyt noin 11 vuotta. En kerro tarkemmin mikä laji, koska se on epäolennainen seikka tähän juttuun liittyen ja pelkään bustausta. :D Kuitenkin kyseessä on kilpaurheilulaji, joka käsittää useita tunteja harjoittelua viikossa.

Yleisesti ottaen motivaatio harrastukseeni on ollut hyvä, mutta alkukesästä olin pidemmällä reissulla, ja sen aikana tuli fiilis, ettei kyllä huvittaisi palata treeneihin. Nyt viimeisen parin kuukauden aikana tunne on vain vahvistunut, sillä treenien jälkeen ei enää tule hyvää fiilistä, en enää tavoittele mitään, pelkään loukkaantumisia (joita parin viime vuoden aikana on ollut muutamia) ja treenit lähinnä ahdistavat, kun tuntuu, etten ehdi lukemaan kirjoituksiin lainkaan. Lisäksi valmentajamme vaihtui vuosi sitten, ja vaikka tästä uudesta pidänkin ihmisenä todella paljon, tuntuu, etteivät hänen valmennusmetodinsa toimi omalla kohdallani niin hyvin.

En tiedä, johtuvatko lopettamisaikeeni oikeasti lajiin leipiintymisestä vai kirjoitusten aiheuttamasta stressistä, mutta tällä hetkellä en keksi oikeastaan mitään syytä, miksi haluaisin jatkaa. Treenikaverinikin ovat minua nuorempia, joten heidänkään kanssa en voi oikein jakaa tätä "abi-kärsimystä". Myös tauon pitäminen on vaihtoehto, sillä laji on sellainen, että taidot eivät merkittävästi katoa, vaan palata periaatteessa voi.

Antakaa neuvoja ja vertaistukea. Juuri nyt vain tuntuu siltä, etten ole kykenevä mihinkään itsenäiseen ajatteluun aiheen suhteen. :(