viimeisin keskustelu yhden jätkän kanssa päättyi juuri näin: "sun siskos on muuten aika kuuma, btw kuumempi kuin sä", ja onhan se naurettavaa et loukkaannuin oikeesti tosta.. mut ei todellakaan ole ainut kerta ku näin sanotaa mulle.

okei, no ollaa mun siskonkaa aika samannäkösiä ja samanlaisia. hän on kumminki mua "suositumpi" ja se keneen mun ihastukset ihastuu. (näin on käyny vrm jokaikinen kerta).

mulle sanotaan aina vaan et sit ku lähen kohta opiskelee, et tää vaihe vaan menee pois ja kukaa ei (tai minä) enää vertaa meitä.. oon aina miettiny et jään mun siskon varjoon, ja koko lapsuus tähän pisteesee saakka oon kokenu et oon kaikille se toinen vaihtoehto. mun itsetunto on muutenkin huono ja koen tätä samaa jokapäivä. koulussa, kotona, somessa. en vaan kohta enään jaksa. haluisin tuntee et oon ainutlaatunen, mut kaikki vaan hokee et ollaa mun siskonkaa "sama henkilö" ja toki mä oon vaan se paskempi kopio.

mä monesti itken tän takii niin paljon, oon yrittäny alkaa treenaa enemmän ja meikata enemmän, mut se olis vaa vahvistanu "kilpailuu" meijän välil.

en usko et "hyväksy ittes sellasena ku oot" ja tälläset viestit auttaa. halusin vaan tulla purkaa fiiliksii tällee aika lyhyesti. kai tää joskus helpottuu.. vastaan toki kommentteihin jos niitä tulee!