Mä siis tällä hetkellä juttelen yhden super ihanan pojan kans ja mä tykkään siitä ja se musta. Joku kaks viikkoa sitte se kysy multa haluanko mä alkaa seurustelemaan sen kans. Mä vastasin että ”me asutaan niin kaukana että se olis aika vaikeeta” . Tää poika siis asuu 45 minuutin pääs musta, mutta harrastetaan molemmat samaa lajia, minkä takia nähään kisoissa ja sitä kautta kans tunnetaan. Vaikka siis tällä hetkellä toi välimatka on kyllä ongelma koska me molemmat ollaan 05 eli meillä kummallakaan ei vielä oo mitään korttia, joten me ei luultavasti nähtäis ees joka viikko, paitsi jos meidän vanhemmat antais meille kyydin niin usein. Mutta silti tää ei oo se ratkaseva syy. Musta tuntuu, että oikeesti mä sanoin ei vaan, koska mua pelottaa. Mä en tiiä mitä mä pelkään tai minkä takia, koska niinku sanoin se on oikeesti tosi ihana tyyppi ja en oo ikinä tavannu näin mukavaa poikaa. Mutta siis tän asian ydin on, että oon tällä hetkellä vähän hämmentyny mun tunteista. En tiiä onko syy se, että mua pelottaa, vai se että se on vieny meidän juttua eteenpäin niin nopeesti, vai se että siinä ei oo enää ”haastetta”, koska se on jo niin ihastunu muhun. Mä hetken aikaa mietin, että mitä jos tykkään siitä vaan kaverina, mutta mun paras kaveri sano että mä puhun siitä sillä tavalla millä mä en puhuis pelkästä kaverista. Mä oon tällä hetkellä niin hämmentyny tästä kaikesta, että en oikeestaan ees tiiä mihin pyydän apua, mutta kertokaa pliis jotain neuvoja tai viisaita ohjeita tähän asiaan. Kaikki rakkaudet sille, joka jakso lukea tän kokonaan ja vielä auttaaki <3