Tuntuu, että poikaystäväni pitää minua täysin itsestäänselvyytenä, sekä jokin välillämme on myös muuttunut.

Poikaystävä puhuu joskus oikeasti tosi ilkeästi minulle nykyään, myös on useasti (päivittäin) kärttyinen ja kiukuttelee paljon monesta. Aina ollut jokseenkin räjähtelevä jolloin kiukuttelua voi olla, mutta jatkuva kärttyisyys on aivan uusi juttu.

Tämän lisäksi jostain syystä poikaystävä hakeutuu siis oikeasti koko vapaa-ajakseen perheensä luokse. Jokaisella on erilaiset perhesuhteet, enkä rupea ketään todellakaan tuomitsemaan läheisistä väleistä, mutta kyllä se hieman parisuhdetta rupeaa jossain kohtaa syömään, jos poikaystävä on koko ajan perheensä, etenkin siskonsa kanssa. Kaksinkeskeistä aikaa ei ole juuri ollenkaan.

Tämän lisäksi poikaystäväni puhuu avoimesti pahaa minusta siskolleni suoraan naamani edessä. Pieni kiusottelu on minusta hauskaa, mutta esim. kun kysyin tänään, että onko hänen ystävänsä samalla työpaikalla, niin alkoi siinä hiillostamaan että stalkkaanko häntä aivan koko ajan ja vei siis jutun siinä siskonsa edessä aivain uudelle levelille. Lisäksi puhuin siitä autossa poikaystävälleni siitä, että hänen tädillään on oma elämä, ja sen takia ei ehdi joka päivä näkemään (on myös melko kiintynyt tätiinsä) ja tämän jälkeen sanoi, että ”mitäs vittua sä sitten meidän talossa joka päivä teet kun on sinullakin oma elämä”. Tuosta kyllä pyyteli jälkikäteen anteeksi, mutta kieltämättä hieman paha mieli tuli.

En ole varma, ymmärsittekö ongelmaa. Hyvä, että perhesuhteet ovat läheiset, mutta tuntuu kyllä hieman pahalta jos poikaystävä ei halau ikinä olla kanssani kahdestaan. Lisäksi hänestä on viime aikoina tullut hieman kärttyinen ja ilkeä nimenomaan minua kohtaan, samaa ei esiinny muille hänen perheensä jäsenille, ainakaan minun tietääkseni. On tästä koko jutusta jotenkin vähän hassu olo.