Olen 21v nainen ja nykyistä parisuhdetta takana 2 vuotta. Kun tapailin ensimmäistä kertaa nykyistä poikaystävääni, niin näimme aina viikonloppuisin. Eli harrastimme myös seksiä joka kerta. Myös suhteen alussa. Ensimmäisen vuoden aikana ahdistus seksiin kasvoi, koska en enään halunnut seksiä joka ikinen kerta kun hänet näin ja stressasin seuraavaa tapaamistamme. Rakastimme silti toisiamme paljon. Jos minulle tuli vaikka menkat, niin poikaystävä suuttui jos niiden takia halusin pitää taukoa seksissä (se oli minulle kyllä aina helpotus tauko). Muutenkin jos kieltäydyin hän suuttui. Joten kokeilin kertoa hänelle "ajoissa" että en haluaisi seksiä, mutta siitäkin hän suuttui. (Ymmärrän häntä)

Ymmärrän kyllä että hänelle seksi on paljon tärkeämpää, mutta aina kun hän suuttui tästä, ahdistus vaan kasvoi ja kerroin etten pystyisi jatkaa näin, joten erosimme. Palasimme kuitenkin takaisin yhteen n. 3kk jälkeen, koska poikaystävä kertoi "oppivansa läksynsä" minun seksin suhteen ja hän sanoi olevansa valmis kanssani suhteeseen vaikken seksistä pitäisi yhtä paljon kuin hän. Enään hän ei suuttunut jos kieltäydyin tai jos minulla oli menkat, mutta kerran yöllä nukkuessani, heräsin kun hänellä oli käsi housuissani ja monesti piti sanoa että lopettaa nylkyttämisen. Tästä jäi taas tosi isot ahdistukset.. Tämän jälkeen hän oli tosi järkyttynyt ja pahoillaan.

Tuosta hetkestä on nyt varmaa n. vuosi ja olemme nyt asuneet yhdessä 2018 kesästä asti. Harrastamme seksiä varmaan 1-3 kertaa kuussa, joskus enemmänkin, mutta en edelleen lämpene seksille niinkuin suhteen alussa. Riitaa seksistä ei ole ollut kuitenkaan enään ollenkaan koska poikaystävä tuntuu ymmärtävän minua paremmin kuin ennen. Mutta joskus tuntuu että en tykkää edes siitä että hän vaeltelee paljaana kämpässä tai jos nään hänen tavaransa.

Haluaisin nauttia seksistä mutta minua ei melkein koskaan kiihota ja silloin kun seksiä on, niin se sattuu (johtunee varmasti pitkistä väleistä seksissä). Minulla ei vaan tunnu olevan tarvetta sille mutta kyllä minä siihen suostun poikaystävän mieliksi kun pystyn. En vain tiedä mitä tekisin tämän ahdistuksen kanssa, siitä on niin vaikea puhua poikaystävälle kun pitäisi noita vanhoja ahdistuksia tuoda taas esille näin yhtäkkiä, joista hän on kuitenkin oppinut ihan omasta tahdosta. Olen sanonut tuskissani että jos hän ei pysty olla kanssani alhaisen libidonin takia niin ymmärtäisin häntä, koska en koe että olisin ihan "normaali tallaaja" tämän kanssa. Hän kuitenkin sanoo aina että ei haluaisi olla kenenkään muun kanssa ja siksi uskon meidän parisuhteeseen. Rakastamme toisiamme yhä.