Muistin jostain syystä yhden biisin (tai siis löysin sen spotifyst pitkän ajan jälkeen) jota kuuntelin silloin kun t tuli mun elämään. Sit sen biisin takia (kai) muistin sen yhden mekon jonka ostin kans niihin aikoihin ja se reissu millon sen ostin oli viel sellanen ajattelin t:tä _koko vitun ajan_ muistan kuinka piinaavaa se oli ja aaa mulle tulee aina siitä mekosta vaa mieleen hän???? Sitä paitsi toivoin et oisin sillon nähny hänet (juu aikas epätodennäköistä että oisin nähny) ku mentiin kaverin kaa toisen paikkakunnan puolelle ja ymmärtääkseni hän hengas tai hengaa ehkä vieläkin siellä usein. Niin aaaaa koko se paikkakunta muistuttaa mua vieläkin hänestä ja aaa aaaa aaaa aaa mitäh.
Hauskaa että silloin en nähny häntä mutta sitten tyyliin melkein kolme(?) Vuotta myöhemmin Helsingissä täysin odottamatta näin hänet (vähän kauempaa, mutta oon lähes varma että oli hän) ja en toki sillon ollu just hetkeen edes miettiny koko henkilöä ja ummmm needless to say menin täysin pois tolaltani silloin, olin menossa näkee frendei enkä melkeen löytäny sinne tapaamispaikalle koska suurinpiirtein itkin ja mietin et oisko mun pitäny mennä puhumaan sille. En tietenkään mennyt :) mietin koko saatanan päivän sitten sitä et miten vitussa toi on mahollista ja just ku mä en miettiny sitä. Nii toi tapahtu siis kai muistaakseni tän vuoden alussa joskus. Ehk. Mut yleisesti ottaen aika hulvatonta se kun oon vähän väliä miettiny sitä tietty, mutta silleen sellanen pahempi rakastuminen oli varmaan viimeks vuonna 2018 ja sen jälkeen oon (no siis, hädin tuskin.... Mut silti) jotenki pärjännyt tän asian kanssa mut nyt sitten tottakai rakastuin siihen varmaan vielä entistäkin pahemmin. Ja taas kerran odotetaan ihmettä tapahtuvaksi eli sitä että se randomisti sattuisikin samaan baariin tai muuta vastaavaa-
Tai ylipäätään edes jonnekin missä mä oon.
Mut on se silti hulvatonta kuinka en kuitenkaan tässä välissäkään ollu täysin ajattelematta sitä vaan tasasin väliajoin ikävöin ja mietin ja toivoin että kunpa asiat ois aikanaan menny toisin.
Juu tuun katumaan koko vuotta 2017 varmaan niinku aina... Oikeasti. Jopa 2016 oli ihan jees siihen verrattuna. Tai siis oikeasti 2017 oli ihana vuosi (vaikka vaari kuoli tho) mutta kun mulle on oikeesti jääny traumat t:stä :D en voi miettiä edes sitä vuotta ilman että muistan koko ajan t:n. Aaa vittu näitä fläsäreitä oikeesti alan haukkoo henkee jos nään jonkun vanhan kuvan siitä aaaa en pysty-
En enää tiiä mitä selitän aaaaaaa vittu mua rasittaa ja tuskastuttaa niin helvetisti siis kirjaimellisesti en voi miettiä enää ketään muuta. Eikä tätä täysin päätöntä rakastumista ole (nyt siis, puhun tästä talvesta, enkä näistä kaikista kolmesta vuodesta) kestäny kuin ehkä muutamia päiviä, en muista millon tää alko mutta varmaan korkeintaan viikon???? Ja oon nyt jo täysin uupunut tähän. Oikeasti, vittu en nuku (tai siis nukun huonosti ja en ikinä saa unta muutamaan tuntiin kunnes vasta joskus sit aamul), ei oikein tee mieli ruokaa, en osaa miettiä ketään muuta, ahdistaa jatkuvasti tai no päivittäin ainakin sanoisin, selaan kuvia siitä ja kaikki biisit tuskastuttaa ja sattuu, en pysty mihinkään, roikun pienimmässäkin toivonrippeessä kiinni että tosiaan ehkä jos näen sen frendin mahdollisesti niin se vois jotenki auttaa mun mahiksii siihe, mietin et meniskö juttelee swn frendille iha vaa koska miksei???? Tottakai kaikki keinot nyt pitää käyttää (((((: oikeasti alan vittu itkemään kirjotan siitä ihan vitusti tekstiä muistioon ja aaaa mua ahdistaa en nytkään pysty nukkumaan ja hädin tuskin olen hengissä öhhh