Piirrän varjoja kattoon, jossa on 27 riviä lautoja. Laitan silmät kiinni ja olen metsässä pariisissa avaruudessa.

Sanot, että pitää keskittyä vain siihen mitä täällä on.

Minä ja kaksitoista sateenkaarta, ilma väreilee kun siihen puhaltaa, joten useimmiten en. Puren oman ihoni rikki, olen lähinnä turkistarhattua eläintä ja muutun aggressiiviseksi jos minuun kosketaan.

Sanot, että minun pitää vain uskaltaa luottaa.

Löydän itseltäni yhdeksän varvasta ja kolme silmää, murran kaikki sormeni vuorotellen ja katon lautojen väleistä sataa verta. Olen kaukana sinusta ja kaukana maailmasta, kun lopulta herään tyhjältä kivilattialta leivänpala edessäni ja tukehdutan itseni siihen.