Sillä on diagnosoitu keskivaikea masennus eikä lääkäri päästänyt sitä vielä töihin

Oon jotenki ilonen et se viimein myönsi itellesä et nyt ei oo kaikki hyvin ja et se tarvii apua

Ja samalla haukun itteeni ku en vaan uskaltanut sanoo äitille mitään omasta tilanteestani
Osasyy siihen oli toki sekin ku se kuulosti niin toiveikkaalta iskän suhteen ni en halunnu pilata sen iloa kertomalla omasta paskasta olosta ja itsetuhosuudesta
Koska iskä ei kyllä itsetuhonen ollu sen mä tiedän jos jotain

Ajattelen jotenkin huvittuneesti että kulkeekohan tämä masennus suvussa