Noni, eli tilannehan on se, että viime vuonna ihastuin yhteen poikaan/mieheen (mikä lie) joka oli täällä vaihto oppilaana, no kerroin sille ja sehän ei sit tuntenu samoin. No sit päätettiin et ollaan silti kavereita (huonoin päätös ikinä, jos multa kysytään). Aattelin et sit ku se muuttaa takasin kotimaahansa ei enää ikinä nähtäis, mut olin väärässä, nyt se muutti takas mun kaupunkiin maisteria varten.

No joka tapauksessa, ollaan sit nähty pari kertaa viikossa, tai no melkein joka päivä, ja mun (jo osittain ohi mennyt)ihastus siihen on tehny tästä kaikesta niin vaikeeta. En tajuu miks me ees hengaillaan, koska tää on ainaki mulle emotionally exhausting. Enkä usko et sillekkään hirveesti helpompaa, koska en oo aina ihan parhaimmillani. Aina eka päivä ku ei nähä on vaikein mut sit se helpottuu. Mut ei me olla ikinä näkemättä pidempään ku kolme päivää putkeen.

Taas perjantaina, heti ku meen kotiin, ni mennään ostaa urheilutarvikkeita yhessä (oon siis pois kotoota tiistaista perjantaihin), oma vika tosin, koska ite ehdotin päivää, se vaan lupas auttaa mua mun pyörän kanssa.

Tilannehan ois okei, jos se esim tapailis jotakuta toista, mut se ei vaan tapaile, ja sit musta tuntuu et työnnän sitä tapailemaan muita ja samalla estän sitä tapailemasta muita, koska tilanne on niin monimutkainen. Ja me molemmat ollaan samaa mieltä tästä monimutkasuudesta. Tai siis se pelkää et se satuttaa mua kai. Mut sen pitäis vaan elää omaa elämäänsä, mut sen sijaa se kysyy multa kaikkeen "lupaa" esim et voiks se hengailla jonku mun puolitutun tytön kanssa, vaikka asiahan ei oo mun päätettävissä. Tommosina hetkinä tuntuu et ehkä se koittaa en tiiä, saada mua mustasukkaseks, mut se ei oo totuus. Se vaan haluu tietää mun mielipiteen asiaan.

No niin eihän tässä sit muuta, paitsi et en tiiä pitäiskö meijän pitää kaverisuhdetaukoa, vai jatkaa samaan malliin? Oon kuullu tästäki niin monia mielipiteitä. Pitäis varmaan kysyä siltä, mut mitä jos se sit satuttaa sitä, ääh