Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Evetys10.5.2018 17:53
1/11
Evetys&ForestLady

Laskeutuva yhteyssukkula sai suuremmoisen puutarhan puiden lehvästöt suhisemaan ja niissä laulaneet värikkäät paratiisilinnut nousemaan siivilleen. Ne pakenivat moottorin jylyä värikkäät sulat auringonvalossa hehkuen. Imperiumin lippulaivan yhteyssukkulan musta metalli kiilteli sinivihreänä kuin koppakuoriaisen kitiinikuori. Imperiumin aluksista liikkui toinen toistaan hurjempia huhuja ja yksi niistä oli, että Imperiumi käytti sota-aluksissaan jonkinlaista puoliorgaanista pinnoitetta joka kykeni monistumaan solutasolla ja korjaamaan vaurioita ilman ihmisten panosta. Aluksen pinta kiilteli kuin se olisi ollut kostea ja koskettaessa se olisi tuntunut liukkaan kumiselta, märältä jättämättä kuitenkaan koskettajan sormiin minkäänlaista eritettä. Virtaviivainen alus laskeutui puutarhojen keskellä sijaitsevalle laskeutumisalustalle ja näytti siinä kaiken kauneuden keskellä paratiisiin luikerrelleelta käärmeeltä, väärään paikkaan eksyneeltä. Imperiumin lippulaiva jonka pelkällä nimellä oli taipumus aiheuttaa vihollisissa kauhua, oli jäänyt planeetan yläilmakehään. Borei langetti varjonsa koko kaupungin ylle, kuin pahantahtoinen metallinen ukkospilvi. Suuri taistelualus ei voinut laskeutua lähemmäs planeetan pintaa tai sen voimakkaat moottorit olisivat aiheuttaneet liian suurta tuhoa. Galaksienväliseen sodankäyntiin tarkoitettu Borei pysytteli yleensä planeettojen ilmakehien ulkopuolella, avaruuden äärettömässä, kylmässä tyhjiössä, mutta tänään sen komentaja oli tuonut aluksensa lähemmäs. Niin lähelle, että mahtavan sotakoneen moottorien äänen saattoi kuulla planeetan pinnalle saakka, kaukaisena jylynä kuin lähestyvän ukkosen.

Yhteyssukkulan ramppi avautui ja kolahti laskeutumisalustaan paljastaen sukkulan hämärät sinisen valon vähäisesti valaisemat sisätilat. Pelkkä Borein yhteyssukkula ja silti aseitetty katosta lattiaan. Aluksen alla sijaitsevan ionitykin sinihehkuin suu osoitti suoraan eteenpäin, muistuttaen siitä minkälaisia vieraita planeetalle oli saapunut. Sotaa ja totalitääristä valtaa edustavia vieraita. Miehen raskaat sotilassaappaat jytisivät ramppia vasten yli kaksimetrisen mustaan verhotun hahmon laskeutuessa ulos sukkulan hämärästä planeetan kirkkaan auringon alle. Imperiumin sotilaista liikkui vähintään yhtä päätähuimaavia huhuja kuin aluksista joita sotaisa kansa valloituksia varten rakensi. Noiden väitettiin olevan geenimuunneltuja tai teknologialla paranneltuja. Sotilassalaisuuksia joita Imperiumi ei paljastanut. Ei haluttu vihollisen kopioivan teknologiaa jota sodassa lähes ylivoimaiseksi osoittautunut Imperiumi käytti. Pitkän ja leveäharteisen sotilaan päätä peitti kypärä ja kasvoja jonkinlainen suojus jonka pintaan oli maalattu pääkallo, kuin kypärän alla olisi ollut jotain kuollutta, vailla lihaa. Borein komentaja seisahtui saappaiden koskettaessa rampin sijaan planeetan pintaa. Ympärilleen hitaasti, konemaisesti, päätään kääntäen katsova etsi katseellaan kohdetta joka oli määrä kuljettaa hengissä Imperiumin sydämeen.

Kypärän piiloissa Deimos hengitti syvään ja hillitsi vihansa joka ei koskaan laantunut ja alati etsi kohdetta. Deimos ei halunnut olla täällä. Ei ollut lippulaivalle sopiva tehtävä alentua jonkun tyttösen kuljetusalukseksi. Huolimatta siitä kuinka tärkeäksi Deimos tiesi tehtävän Imperiumin tulevaisuuden kannalta, ei ase käsissä eteenpäin astuva olisi halunnut tuhlata aikaansa tähän. Jossain tuolla, kaukana täältä, käytiin kaiken aikaa valloitussotaa Vapaiden Planeettojen Liittoa vastaan ja siellä Deimos olisi Pohjoistuulensa kanssa halunnut olla. Kylvämässä kauhua ja kuolemaa kaikkialle ympärilleen. Hukuttamassa kyltymättömän raivonsa vihollistensa kauhunhuutoihin. Vain ne korvissaan Deimos tunsi itsensä tyyneksi. Vain silloin kun Borein tykit lauloivat kuolemanaariaansa ja avaruus oli täynnä vihollisten räjähtävien alusten välähdyksiä. Tehtävä oli kuitenkin tehtävä, eikä Imperiumin ehkä tunnetuimmalla sotakoiralla ollut mahdollisuutta jättää sitä toteuttamatta. Imperiumin sotilaat eivät kapinoineet, _koskaan_. Mustan uniformun toiselta olkapäältä roikkui selkään kiinnitetty sininen viitta joka yhdessä olkapäille kiinnitettyjen kultaisten merkkien kanssa antoi asulle viralllista juhlallisuutta. Se oli silti sotilaan asu, sotimiseen tarkoitettu, tarkoitusta palveleva, ei tyylikkyydelle tai kauneudelle kumarteleva.

Ympäristö ei näyttänyt tarjoavan uhkia joiden poistamisella Deimos olisi voinut hermojaan tyynnytellä, joten mustien hansikkaiden pitelemä rynnäkkökivääri kiinnitettiin jonnekkin viitan alle. Imperiumin tähtilaivaston upseeri kääntyi katsomaan rakennusta josta prinsessan oli saattajineen määrä saapua. Puutarhaan oli jo ilmestynyt muutamia uteliaita katselemaan mustiin puettua hirviön kokoista miestä ja tuon perässä sukkulasta ulos tulevia sotilaita joiden asut muistuttivat suuresti noiden komentajan asua. Tyhjäkäynnillä käyvän sukkulan moottorit saivat sinisen viitan liehumaan, sen ylettyessä maahan saakka.

Imperiumi tarvitsi lisää materiaalia alati nälkäisen sotakoneistonsa ruokkimiseksi ja siksi Deimos oli täällä. Takaamassa, että luonnonvaroiltaan rikkaiden planeettojen luonnonvarat päätyisivät Imperiumin sotakoneiden teräkseksi, aseiksi sotilaitten käsiin ja ruoaksi noiden eteen. Deimos oli tietoinen siitä ettei Vapaiden Planeettojen Liitto antaisi avioliiton tapahtua tekemättä kaikkeaan sen estämiseksi. Se oli ainut asia mikä lohdutti itsensä kuskiksi tuntevan komentajan mieltä.

((Siinäpä se. =) Toivottavasti kelpaa. ))