Rippikoulu.

Se olis sitte mulla ens vuonna edessä, eli on vielä vähän aikaan ennen kuin sinne joudun.
Mun on siis pakko käydä rippikoulu, vaikka en haluis.
Äitillä kun sattuu olemaan sellanen periaate, että sinne joko mennään tai itketään ja mennään..

Mua vaan jotenkin ahistaa ihan sikana rippikoulu. Varsinkin sen takia, että niitä kaiken maailman loruja pitäis opetella.
Ne ei vaan jää päähän YHTÄÄN.

Sit kanssa se, että oon introvertti ja muutenki sosiaaliset tilanteet ahdistaa todella paljon. Pelkkä kavereille puhuminenki ahistaa jostain syystä?

Ja kaiken tämän lisäksi oon muunsukupuolinen, joten jos nyt menisin vaikka rippileirille en tiiä miten pärjäisin.
Biologinen sukupuoli on tyttö, mutta mulla ei kirjaimellisesti ole yhtään "tyttökaveria", kaikki on poikia.
Että yrittäisin siinä sitten elää täysin ventovieraiden *tyttöjen* kanssa elää viikko, kun en ees tuu tyttöjen kanssa toimeen.

Oon ehkä kuitenkin miettiny jotain cityriparia vai mikä se nyt on, mutta siltikin niiden rukousten ja lorujen ja jopa kymmenen käskyn muistaminen on tosi hankalaa. Varsinkin, kun en usko eikä mua kiinnosta uskonto pätkääkään. Sen takia en oo kiinnittäny huomiota uskonnontunneilla..

Tää koko tilanne ahdistaa syvästi ja jos ois edes jotain neuvonpoikasta, otan kaikkk ehotukset vastaan.