// öh joo en oo siis mikään master mutta koska satun rakastamaan novellien kirjoittelua ja niin edelleen, on pakko vaan nyt aloittaa tämmönen rakkausihmissusidraamanovelli sekotus. Jos et pidä hömpästä yms niin älä lue :D Risut ja ruusut kommentteihin!

Ps. Jatkoa ilmestyy noin kerran viikossa, tai useamminkin jos kukaan edes kiinnostuu.
___

LUKU 1

Läimäisen kaappini oven kiinni ja tungen sen avaimen taskuuni kääntäen katseeni ystävääni Iinaan. Hän on puhunut puoli tuntia taukoamatta jostain pojasta, ja voin sanoa että kyllä minäkin paljon kestän. Kuuntelen silti ja lisään jonkun sopivan kommentin pienin väliajoin kuten "mhm" tai "joo". Kävelemme tunnillemme Iinan vain jatkaessa, ja myönnän että keskityn enemmän puhelimeeni kuin häneen.

"Oletko muuten tulossa niille Assin yökyläsynttäreille?", Iina kysyy nopeasti poikapuheidensa välissä. Sipaisen hiuskiehkuran korvani taakse ja nyökkään.

"Joo, luultavasti."

Iina hyväksyy vastaukseni ja jatkaa pölötystään minun jo alkaessani ikävöidä kemian luokkaa. Kun se vihdoin tulee kohdalleni ja Iinan on pakko jatkaa omalle tunnilleen, korvani saavat hetken huokaista rauhasta. Pidän tietysti Iinasta, mutta hän juuttuu välillä johonkin aiheeseen mistä ei hetkeen pääse irti. Niinpä joskus on mukava saada omaa tilaa.

Istun kemian tunnilla yleensä yksin tai no, riippuu siitä ketä on tunnilla. Ja totta kai, vaikka hän on yleensä poissa, nyt hän totta kai on tunnilla. Joonas. Hän on ollut ihastunut minuun koko yläasteen tähän päivään asti, ja voin sanoa että hän on kehittänyt aikamoisen pakkomielteen minua kohtaan. Ja se on ahdistavaa. Nytkin hän huomatessaan minut vaihtaa paikkaa viereeni, ja tunnen jo ahdistuneisuusen valtaavan minut. Se olisi ihan ok, jos hän ei koko ajan pommittaisi minua viesteillä, korteilla, suklaarasioilla ja kaikella muulla. Se alkaa olemaan aika huolestuttavaa.

Hinaan itseni niin kauas kun pääsen ja aina kun hän yrittää lähestyä, katson häntä ilkeimmällä katseellani. Niinpä hän onneksi pysyy tietyn välimatkan päässä. Kun tunti vihdoin loppuu, miltei juoksen ulos luokasta.

Kun koulu loppuu, Iina tulee meille valmistautumaan huomisiin yökyläbileisiin. Hän on meillä yötä, joten saamme rauhassa kokeilla eri meikkejä, pyjamia ja muita asuja. Juuri kun nauramme naurukuoleman partaalla, puhelimeni alkaa värisemään monien eri viestien johdosta. Huokaisten kävelen lipastolle jonka päällä puhelimeni on latauksessa. Tajuan sen olevan Jonas, hän taas spämmii minulle kaiken maailman viestejä. Mykistän hänet suoraan ja irvistän Iinalle.

"Taas se hullu vainoo mua. Tää on jo ahistavaa."

Iina katsoo minua huolestuneena. "Ootko sä sanonut sun isälles? Se vois puhuu sen vanhemmille tai jotain."

"En mä jaksa tommosella sitä kuormittaa", sanon kohauttaen olkapäitäni. "Ehkä se pian tajuaa jättää mut rauhaan."

Palaamme asujen ja meikin valintaan ja yritän ottaa rennon moodin vaikka tunnen pienen möykyn vatsanpohjassani. Ihan kuin jotain pahaa olisi tapahtumassa.

--

Okei, siinä ois eka luku ja pahoittelut jos oli lyhyt! Kirjoitan varmaan tänään vielä toisen luvun, mutten lupaa mitään :D Kiitos kun luit <3