Hei!

Mä olen siis aktiivisesti tanssia harrastava kilparyhmässä ja roikun tanssisalilla joka arkipäivä ja helposti 12h viikossa. Viimeisen kahden vuoden aikana mun ryhmä on vaihtunut, koulu on vaihtunut ja oon potenut parikin vammautumista.

Nyt tämän syksyn mulla on ollut yli 3kk on off liikuntakielto ja en ole yhtäkään täyttä viikkoa pystynyt vetämään. Oon samalla kokenut elämän ilman koko ajan kiinni olemista harrastuksissa, kun kerrankin mulla on aikaa rakkaille ystäville ja itselleni. Stressaan kokeista paljon ja vuosi vuodelta koulu vie enemmän ja enemmän aikaa.

Mun motivaatio on laskenut edeltä mainittujen asioiden takia, mutta koko aihe on mulle tosi herkkä. Viimeiset 5 vuotta mun elämä on pyörin tän ympärillä, oon rakastanut ja välillä ollut tosi väsynyt. Musta tuntuu tällä hetkellä ettei mulla ole jaksua edes pelkän koulun kanssa.

Silti lopettaminen tuntuisi tosi vaikealta, voisin toki edelleen pitää tanssin, mutta vähentää sitä ja mulla ois aikaa aloittaa vaikka mun toivoma piano. Silti oon tosi kilpailuhenkinen ja _tavoitteellinen_ ihminen ja sellanen lallalaa kevyt harrastelu ei oo koskaan ollut mun juttu. Toki mun äitikin on ollut sillain, että miks en harrasta mun lempparilajeja ihan vaan elämänilosta, koska en oo koskaan kuitenkaan ajatellut tästä ammattia. Oon sitäkin miettinyt, mutta haluisin teiltä muilta mielipiteitä ja en kuitenkaan liikuntaharrastuksia halua lopettaa.

Yritän puhua myös mun valkulle tästä huomenna. Kertokaahan omat kokemuksenne ja mielipiteet mun tilanteeseen..