Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

kirkuvakielo29.8.2018 16:13
1/4
Rakettitiedettä

Heipsu, täälä tylsyyttään novellia kirjottelee 17-vuotias typykkä. Selventääkseni vähän novellin nimeä, kaikki suhteet tuntuu välillä ihan rakettitieteeltä eli mahdottomalta. Jonka päähenkilö Olivia tulee huomaamaan moneen otteeseen, tavatessaan kiinnostavan pojulin ;) kaikki ei suju ihan kun elokuvissa, Olivian selvittäessä miesten mielen saloja. Tervetuloa seurailemaan, kaikenlainen palaute on tervetulletta ja toivottua :)


luku 1

Nopeutan askeliani katsottuani kelloa, joka näyttää jo viittä vaille kahdeksaa. Lähdin taas liian myöhään bussipysäkille. Heräsin jo seitsemältä, mutta joka vuosi syksy vie kaikki mehut minusta enkä meinaa saada aamutoimiani millään valmiiksi. Vaikka viileä tuuli menee ikävästi läpi uudesta punaisesta villakangastakistani, olen silti innoissani 9-luokan alusta. Näen pitkästä aikaa parhaat ystäväni Emilian ja Islan. He olivat molemmat lomalla etelän lämmössä. Minun kävi rehellisesti sanottuna heitä todella paljon kateeksi, sillä vanhempani raahasivat minut joka vuotiseen tapaan mökille. Mökkimme on täysin korvessa metsän keskellä, eikä siellä ole sähköä tai juoksevaa vettä. Sain aikani kulumaan pelaamalla pasianssia ja lukemalla ainakin viisi kirjaa.

Onnekseni ehdin bussiin juostuani viimeiset metrit. Toivotan hyvää huomenta kuskille hengästyneenä ja huojun vakipaikalleni takaoven edessä olevalle paikalle.

Uppoudun ajattelemaan ystäviäni. Emilia on meistä kaikista pisin. Hänellä on mustaksi värjätty tukka ja suorastaan valtavat silmät. Hänen pientä siroa nenäänsä koristaa hopea koru ja huulillaan Emilialla on aina samaa lilahtavaa huulipunaa. Emilia muistuttaa pientä vampyyria. Hän kuuntelee outoa musiikkia ja pitää aina toista nappikuuloketta korvassaan ja toista pyörittää sormensa ympärille molempiin suuntiin. Isla on aivan täysi vastakohta Emiliasta. Isla tulee varakkaasta perheestä ja hänellä on aina uusimmat ja kalleimmat kuteet. Islaa luullaan usein täysi-ikäiseksi vaikka olemme vasta 15 vuotiaita. Hän harrastaa balettia ja kääntää kaikkien vastaan tulevien poikien päät hurmaavalla hymyllään ja vaalealla kiharalla hiuspehkollaan. Ulkokuori saattaa hämätä, sillä vaikka Isla on syötävän söpö, hän on myös todella pippurinen ja varsin terävä kielinen. Minä taas käytän aina vähän liian isoja vaatteita, ihan vain mukavuuden halusta. Tukkani on vaalean ruskea ja täysin oman tahdon omaava puska joka on todella vaikea saada kuriin. Pidänkin hiuksiani yleensä vain nutturalla. En käytä juurikaan meikkiä ja minulla on pyöreät silmälasit.

Isla ja minä ollaan oltu ystäviä toisesta luokasta saakka. Emilia liittyi porukkaamme viitos luokalla, sillä he muuttivat Sankilaan Emilian isän saatua uuden työpaikan täältä. Bussi hidastaa ja tajuan olevani perillä. Nousen bussista ja näen Islan ja Emilian odottavan minua pysäkin takana, niin kuin joka aamu viimeisen kahden vuoden ajan.

’’Moi Olivia! Ihana nähdä, miten sun loma meni?’’ Isla kysyy innoissaan ja kaappaa minut tiukaan halaukseen. Halaan myös Emiliaa, joka hymyilee leveästi.

’’Sitä samaa kun joka vuosi. Oltiin taas mökillä, niin kuin aina. Entäs teillä? Sä oot ainakin taas super ruskettunut, mutta Emppu on selkeesti vältelly aurinkoa onnistuneesti!’’ naurahdan ja isken silmää Emilialle.

’’Pitää olla uskollinen tyylilleen!’’ Emilia puolustautuu ja lähdemme kävelemään koulua kohti.

Mulla ei ole paljoakaan kerrottavaa lomastani, mutta Isla pälättää minkä kerkeää uusista vaatteistaan ja hurjista seikkailuistaan espanjalaisten komistuksien kanssa. Emilia taas märisee perheestään tavalliseen tapaansa. Koulun kellojen sointi keskeyttää Emilian valituksen ja joudumme juoksemaan, jotta emme myöhästy heti ensimmäisenä päivänä. Menemme ensimmäisenä luokanvalvojamme luokkaan kuuntelemaan perinteisen tsemppaus puheen. Opettajamme on vanha, kohta eläkkeelle jäävä maailman mukavin vaari. Hänen oikea nimensä on Martti, mutta kaikki tuntevat hänet kilpparina, sillä hänellä on aina vihreä kauluspaita ja hassut silmälasit.

’’Noniin, nyt saatte lähteä reippaasti opiskelemaan’’ kilppari päättää puheensa.

’’Olivia? Halooo?? OLIVIA!!!’’ Isla nykii minua hihan suusta kohti ovea: ’’Mitä sä nyt taas jäit haaveilemaan?’’

’’Ai joo, en mitään. Oon vähän unen pöpperössä vielä. Haluisitteko tiivistää mitä just tapahtu?’’ kysyn hämmentyneenä.

’’Ei me oikeestaan kuunneltu mitä kilppari selitti, mutta sulta meni meidän suunnitelmat ohi! Me ajateltiin pitää ens viikonloppuna teema bileet Islalla. Onko sulla ideoita mikä teema vois olla ja keitä kutsutaan?’’ Emilia sepustaa hieman ärtyneenä.

’’Me ajateltiin kutsua kaikki 9-luokkalaiset ja lukiolaisia. Teemana vois olla värit! Ois hauskaa jos porukka valitsis värin ja niiden mukaan jaettais väki joukkueisiin ja tehtäis jotain hauskoja kisoja.’’ Isla suunnittelee.

’’Joo kuulostaa tosi hyvältä! Tehtäiskö me jotkut kutsut joista kävis ilmi mihin väriin pitää pukeutua, jotta tulee tasaset jaot? Ja hei! Me voitais tehdä sitä boolia mitä oli viime vuonnakin.’’ ehdotan.

En yleensä tykkää bileistä, mutta nyt tekisi terää pieni irtiotto arjesta. Käytämme tunneilla kaiken aikamme suunnitteluun ja kutsukorttien tekemiseen. Islan vanhemmat lähtivät hääpäivänsä kunniaksi Pariisiin, joten meillä on koko kämppä tyhjänä. Vielä pitäisi vain saada lupa mun vanhemmilta…