Hei, eli siis oma äitini on hyvin hämmentävä tapaus mulle, 44.v ja hänen sosialisointi- ja kommunikaatiotaidot ovat jääneet jonnekkin matkan varrelle... Olen nyt 14.v ja koko elämäni aikana ainoa hetki kun ollaan oikeasti puhuttu toisillemme on silloin kun sain 6- kokeesta.

Jos kysyn että voinko saada esim. jonkun kivan paidan kaupasta tai jotain sellaista, yleensä vastaus on joko "ei, sulla on niitä ihan tarpeeksi" tai ihan perus "ei". (Omistan tasan 7 erilaista paitaa yhteensä)

Kysyn myös "miksi" ja vastaus äidiltä on taas se klassikko "koska mä sanoin niin", osaan kuunnella että miksi jokin ei käy, mutta silloin kun se perustelu puuttuu ihan kokonaan niin alkaa suoraan sanottuna vituttamaan asia.

Ja joooo joku tulee sanomaan että "äitisi päättä sun asioista nyt" jne jne mutta en vain ymmärrä tätä "perustelua" mitä kuulen hyvin usein.

Sitten taas kyselen kaikenlaista mikä mieleen tulee ja usein se sitten päättyy mutsin huutamiseen ja sellaseen...

Haluaisin joskus äitini kanssa jutella kaikesta kivasta mutta ei hänellä koskaan kuulemma ole aikaa, kyllä, tiedän hänellä on kotona hommia ja sellaista, mutta niin on mun isälläkin (asuu muualla) jolla on samat hommat, mutta silti saa sitä aikaa mulle varattua kaikkeen kivaan esimerkiksi kaupunkiretki. Mietin vain että miksi ei äiti pysty sitä aikaa hankkimaan?

Kuulostan nyt ihan basic teiniltä vaikka sellainen olenkin, mutta oli pakko saada tää jonnekkin sanottua. Ajatukset vähän sotkussa eli unohdin varmaan jotain sanoa ja jokin oli epäselvää mutta sain toivottavasti asian perille.