Siis oon säätäny, seurustellu, eronnu ja taas säätäny yhen jätkän kans jotain pari vuotta ja tää on ollu ihan hirveetä on-off-menoa melkee koko ajan. Meillä on kivaa yhdessä, mutta jotenkin ollaan oltu tekemisissä mun mielestä ihan liian vähän ja se ärsytti mua ihan hirveesti. Pelkäsin vaan ihan hirveästi pistää peliä täysin poikki, kun "yhyy sit oon surullinen enkä kuitenkaan löydä ketään".

Mutta VIHDOIN tällä viikolla, kun tästä vastapuolesta ei ollut kuulunut käytännössä mitään taas viikkoihin (off-vaiheita tuntu olevan paljon enemmän kuin on-vaiheita), ESTIN SEN >:) Hän ei yrityksistäni huolimatta tehnyt mitään sen eteen, että saataisiin homma kuntoon, joten ei ollut enää paljon vaihtoehtoja. Paras päätös ikinä. Mieliala nousee ihan uskomattoman paljon, kun ei oo tollasta riippakiveä mukana.

Tämän romaanin myötä kyselen täällä, että onko jollain samankaltaisia kokemuksia? Vai oonko ainoa, jolle on sattunut kohdalle tollanen ihme vatvoja, joka ei osaa päättää, että ollaanko yhessä vai ei? :D