Tuleeko teille koskaan sellasta oloa? Kun ootte vaikka todella ahdistunut/surullinen/vittuuntunut ja saatatte esimerkiksi surra elämäänne itkien ja vatvoen kymmenen minuuttia, mutta sitten teihin iskee sellanen psykopaattinen tyhjyys, että mikään ei tunnukaan enää miltään ettekä vaan jaksa olla tarpeeksi kiinnostuneita itkeäksenne? Tuijotatte vaan seinää ja aivot lyö tyhjää. Ihan niinkun joku ylikuormituksen jälkenen oikosulku.