Olin eräässä paikassa harkassa ja minulla oli ns oma potilas. Tosi asiallinen tyyppi + mielenkiintoiset taustat/sairaudet ja siksi se tuntui hyvältä kohteelta.

Häntä oli suhteellisen helppo lähestyä. Ainut haaste oli suht sama ikä. En ole tottunut kohtaamaan oman ikäisiä potilaita niin luontevasti. Mutta ainakin haastoin itseäni. Aluksi ei ollut mitään ihmeellistä, mutta sitten aloin huomaamaan, kuinka hän oli tosi iloinen kohdatessaan minut ja muutenkin naureskeleva+ muita pikku merkkejä. Heitettiin paljon huumoria, joten lähestymistapani oli ns kaverillinen ja tämä helpotti kovasti luomaan hoitosuhdetta.
Yhdessä vaiheessa aloin miettimään, että hän on oikeastaan tosi hyvännäköinen ja kun hän alkoi kuntoutumaan, aloin huomata hänen omaa minäänsä enemmän sieltä sairauden takaa. Tajusin, että meidän välillä on vähän ehkä jonkinnäköistä "sähköä." Meillä oli muutenki tosi paljon yhteistä.

Tottakai viimeiseen asti kielsin itseltäni tämän, koska se nyt ei vain sovi ja välillä oli niitä päiviä ku pystyin ajattelee asiat toisessa valossa... Sitäpaitsi minähän olen parisuhteessa!

Tää tuntuu tosi sairaalta ja pahalta itsestä, koska en ois ikinä uskonu tätä omalle kohalle. Huomaan, että mun tunteet on laimentunu poikaystävää kohtaa, ku oon niin hämmentyny tästä kaikesta. Yritän kokoajan realisoida tätä itelle, mut en vaa pysty. En tiedä mitä on tapahtunut.. Onko mun suhteessa asiat nii huonosti?

Oon muutenki tosi huonosti ihastuvaa sorttia ja vielä harvinaisempaa on tollanen selkee kipinöinti kummanki puolelta... (en muista, onks koskaa tuntunu näin vahvana kenenkää kaa.) Auts.

Ja hän ei siis koskaa sanonu suoraan, että olis ihastunu.. mut mun vikana päivänä kerroin hänelle, että joo ei enää nähdä ni hän näytti pettyneeltä ja vihjaili:" ellei sitten jossain yms".. Kysy myös mun koko nimee, et jos lisäis fb kaveriksi.. Jäädyin ihan totaalisesti ja puistelin vaan vaivautuneena päätä. Hän kyl ymmärs ja varmasti tiesikin, mut halus kai testaa jotenki.

Tuntuu tosi pahalta, koska tosi hyvä tyyppi kyseessä :( En tiedä miks kirjotin tän, mut ehkä vaan halusin avautua jollekki...