Olipa kerran kolmikko. Minä, tyttöpuolinen paras ystäväni sekä poikapuolinen paras ystäväni. Hengattiin paljon. Mulla ja tällä pojalla oli vuosi sitten juttua, mutta se jäi. Eikä me juteltu sitten sen enempää. Loppukesästä oltiin tyttöpuolisen (sanotaan nimeksi vaikka Janni) kaverin kanssa juomassa. Janni ja minä sitten umpihumalassa laitettiin tälle pojalle (nimeksi vaikka Niko) viestiä, ja tämä päätti tulla kahtomaan meidän kännäämistä. Cringeä settiähän se oli.

Anyways, aikaa kului, ja pian Janni kertoi minulle, että Niko oli tunnustanu ihastuksensa hänelle. Janni ei tiennyt vielä tässä vaiheessa, että mulla ja Nikolla oli juttua vuos sitten (toki suurta merkitystähän sillä nyt ei ollut). Vaikka luonnollisesti olin jo yli päässyt hänestä, tuli minulle tyhjä, hiukan petetty olo. Oltiinhan me kolmenkoplana kuljettu vasta kuukausi.

Janni ja Niko jutteli todella paljon puheluiden ja viestien välityksellä. Janni ei tykännyt Nikosta takasin, muttei kertonu hänelle vielä, vaan antoi ns. elätellä toiveita, ei kuitenkaan tarkoituksellisesti.

Aikaa kului, ja alettiin hengaa isommalla lössillä. Pian ihastuksia alkoi satelemaan ristiin ja rastiin ja meno oli vähän melkosta välillä. No, hommat saatiin selkeiks. Janni kuitenkin ihastui (sanotaan vaikka Arttuun) erääseen poikaan, ja jo muutama viikko tutustumisen jälkeen olivat he jo yhdessä. Nikon sydän murtui, ja hän tuli avautumaan minulle. Janni oli muutamaa päivää aikaisemmin sanonut Nikolle, ettei ole valmis tällä hetkellä suhteeseen. Tietenkin tämä rikkoi Nikon, kun oletti ettei Janni halua ollenkaan suhdetta. Jannin ja Artun suhde loppui lyhyeen.

No, asiat menivät mielenkiintoisesti ja pian olimme Nikon kanssa ihastuneita toisiimme. Aloimme seurustelemaan, muttemme kertoneet tästä vielä kenellekään porukasta, sillä eräs poika oli vähän herkkänä siitä, etten tykännyt tästä takaisin. En kuitenkaan kyennyt olla kertomatta tätä Jannille, olihan hän paras ystäväni jolle jaan kaiken. Hän yllättyi, mutta positiivisesti. Supporttas alusta asti.

No. Kerrottiin kaikille. Oli sellainen vapaa olo, kun ei tarvinnut piilotella mitään.

Tässä nyt viime viikkoina on vaan ollut tosi outo olo minulla. Janni ja Niko ovat aina olleet läheisiä, oikeastaan me kaikki kolme ollaan läheisiä toisiamme kohtaan.

Niko kehuu todella paljon Jannia: täydellinen, upea, söpö, elämän tärkeimpiä ihmisiä, kaunis jne. Eikä se mua varsinaisesti haittaa, mutta surulliseks mut ehkä tekee se, että se kehuu Jannia mua useammin. Joku saattaa ajatella nyt et jooo, kylläpä on omahyvänen ihminen siellä kirjottelemassa. Mutta oikeasti, kyllä se hiukka pahalta tuntuu, että poikaystävän (ja mun) paras, tyttöpuolinen ystävä kuulee enemmän kehuja kuin minä.

Me myös tykätään halata toisiamme. Halit on mulla ja Jannilla ollu tosi ystävämielisiä, ja niin oli Jannilla ja Nikollakin. Niko halas mua niin, että se laittoi kätensä mun käsien alta mun alaselän kohdalle. Nyt se on alkanut Janniakin samoin halaamaan.

Niko myös soittelee mielettömän paljon Jannille ja puhuu hänen kanssaan puhelussa. Mun kanssa puhuu jos mä kysyn, Niko soittelee Jannille kysymättä. Janni siis tämän kertonut. Tähän väliin on pakko sanoa, että varmasti joku on saanut Jannista b*tchin kuvan, mutta oikeasti hän on ihminen, joka ihan vihoviimeisenä satuttais mua. Hällä ei oo tunteita Nikoa kohtaan eikä muutakaan.

Mutta joo, kyllä Niko mulle välillä sanoo rakastavansa mua, mutta tuntuu vaan pahalta, että käyttää mieluummin aikansa jutellen Jannin kuin minun kanssa. Oonko mä vaan crazy gf vai onko tää oikeesti asua, mikä voi surettaa muitakin?