perjantai-illan vitutuksia.

mulla on sellanen tilanne, että oon ollu mun poikaystävän kans nyt melkeen kolme vuotta yhdessä. alussa kaikki oli vallan mainiosti, nähtiin tosi paljon ja mulla oli aina sellanen olo että oon sille tärkeä. okei, ehkä siinä oli jotain alkuhuumaa mutta kuitenkin. ei siitä kovin kauaa mennyt kun alkoi tälläinen juttu, että sovitaan menoa. sitten se aina peruuntuu jostain syystä. aina on joku asia joka menee edelle tai tulee joku yhtäkkinen asia.

nytkin, kysyin eilen että voisko hän tulla meille tänään, eli perjantaina, viettään vaan iltaa eli ollaan ja katotaan tyyliin netflixiä, ei mitään ihmeellistä. niin hän sanoi että joo voi tulla. kuitenkin nyt sen piti tulla yli tunti sitten mutta mitään viestiä ei oo laittanu. ja me asutaan melkeenpä naapurissa että mulla on hyvä näkymä niiden pihalle. niin arvatkaa vaan, spottasin poikaystäväni kaverin auton joka meni ohi ja sinne niiden pihalle ja poikaystäväni nousi kyytiin. <----- tuo tapahtuu melkeen joka viikonloppu. tai sitten se lähtee itse jollekkin kuskiksi. VAIKKA OLISI SOPINUT KANSSANI JUTTUJA. että ootan tässä just selitystä siltä

kuitenkin, vaikka arkipäivinäkin kysyn että voidaanko nähdä, niin nekin aina peruuntuu, koska hän NUKKUU. aina. ja viikonloppuna sitten kaverit menee edelle, tai sitten tulee joku yhtäkkiä "piti lähtä siskolle anteeks x50" niin nähään tyyliin kerran viikossa, joka tuntuu mulle aika vähältä jos ottaa huomioon että asutaan naapurissakin

oonko vaan liian nipo? kyllä minä ymmärrän sen että kavereiden kanssa pitää olla. mutta miksi hän ei ikinä sano kavereilleen siitä että ois sopinut mun kanssa jotain. ei ikinä. tai sitten kun kysyn että voidaanko tehä jotain tuona päivänä, niin kyllä mulle vois sanoa että oon sopinut kavereiden kanssa juttuja

välillä oon miettinyt että miten oon jaksanut näinkin kauan. ero on käynyt mielessä ja ei siitä varmaan ookkaan ku ehkä kuukausi kun meillä oli oikeesti ero niin lähelä mutta ei me pystytty siihen (minä en pystynyt, suorastaan anelin häntä takaisin??) silloin hän laittoi tosi törkeitö viestejä mulle niin ku ei vittuakaan kiinnostais että erotaan. Mut kun "palattiin yhteen" niin kaikki olikin ihan normaalisti.
mut niin kun mietin eroa niin mua pelottaa ja ahdistaa. että mitä mulle jää ja mitä muka oisin ilman sitä. oon niin yksinäinen ettei mulla oo oikeestaan ystäviä. poikaystävä on ainoa jolle oon voinut puhua jokaisesta asiasta mikä mua painaa, mutta enää se ei tunnu niin kivalta

itken