Chewbaccca11.11.2019 15:31
1/34
Poikaystävä kävi käsiksi

Tarvisin ulkopuolisten mielipidettä nyt tässä... Taustatietoo: oltiin py:n kanssa kavereita tosi pitkään ennenkun alettiin seurustella, mutta molemminpuolisia tunteita ollu varmaan viimesen vuoden ajan. Homma ei edenny seurustelun tasolle ennenkun vasta muutama viikko sitten, koska ei haluttu pilata kaveruutta eikä sitä että ollaan yliopistolla kaiken lisäks vielä työparikin.

Noh, oltiin sitten juhlimassa ekaa kertaa "parina" perjantaina ainejärjestön bileissä, missä oli tyyliin kaikki paikalla. Py oli kiskonu ihan järkyttävän määrän kossua, ja alko kourimaan mua kaikkien eessä. Suutuin ja kielsin useempaan otteeseen ja lähdin niistä tilanteista pois, mutta se ei uskonu vaan kovakourasesti jatko mun kourimista tisseistä ja jalkovälistä ja löi perseelle niin kovaa että siitä jäi kädenmuotonen mustelma.

Aamulla otin asian puheeks, ja se oli ihan kamalan pahoillaan ja itki ja pelkäs että jätän sen. Pyyteli anteeks miljoona kertaa ja lupas ettei enää ikinä juo noin paljoo, eikä se ihminen ollu se kuka hän on todellisuudessa. Ja kyllä mä sen tiiänkin, ollaanhan me tunnettu melkeen koko opiskeluaika ja työskennelty yhessä ja oltu kavereita ties kuinka kauan. Ihastuin ja lopulta rakastuin siihen hyvästä syystä, koska tän viimesen vuoden ajan tää jätkä on ollu ihan täydellinen mua kohtaan, ja sellanen unelma jonka en koskaan uskonu käyvän toteen työjärjestelyiden ja monimutkasuuden takia. En ois ikinä uskonu siitä mitään tällasta enkä oikein usko vieläkään, koska se on aina ollu maailman herttasin ja hyväsydämisin ihminen, joka on ollu mun tukena tilanteesta riippumatta ja ajanu vaikka keskellä yötä mun luo kaupungin toiselta laidalta jos oon voinu huonosti. Nyt kuitenkin tuntuu et mun kuva siitä romuttu ihan täysin.

Juteltiin tänään sen kanssa, ja se oli ihan romuna. Itki ja sano, että ei voi uskoo et on pilannu tän homman nyt kun on lopultakin saanu mut yli vuoden haikailun jälkeen, ja et on aina vihannu sellasia jätkiä jotka käyttäytyy noin, eikä ois koskaa uskonu olevansa yks niistä. Sano ymmärtävänsä jos jätän sen, ja et ansaitsen parempaa kohtelua, mut et jos vaan millään pystyn antaan anteeks niin se tulee osottamaan loppuelämänsä että se on sen toisen mahdollisuuden arvonen.

Mitä täs nyt voi tehä? Se sen käytös oli ihan ala-arvosta ja mua oksettaa aina kun otan vaatteet pois ja nään ne mustelmat itessäni, ja päässä kummittelee se miten kovaa se mua löi ja miten kovakourasesti ja sopimattomasti se muhun tarttu kaikkien eessä. Mut se on aidosti pahoillaan ja ollaan lopultakin yhessä yli vuoden odotuksen jälkeen, ja se on aina tähän asti ollu ihan unelmajätkä eikä oo tehny yhtäkää virhettä. Haluun uskoo siihen ettei tää toistuis enää koskaan, mutta onko ykskin kerta liikaa? Voiko tollasta antaa anteeks?

Sanokaa suoraan, koska kaikki omat kaverit on vastannu tähän mennessä "en tiiä, sun pitää miettiä ite miltä susta tuntuu".

Ainiin ja ikää molemmilla 24.