Ei sii ettenkö pystyis olee ynm. mut mul ei oo kavereit ni on tosi rankkaa kattoo vierest ku he pitää hauskaa kun mul ei oo ku perhe, koulu ja bf. Oon tietyst ilonen siit mitä on, mut välil tarttisin vaa taukoo mitä kavereiden kans voi vaa saada. Pitäis hankkii mut meijän koulus kaikki tuntee kaikki ni ois vähä outoo out of the blue alkaa juttelee jolleki tuttavallisemmin. Ja sit välil itken sitä et he (poikaystävä ja sen kaverit) vois ihan hyvin ottaa mut mukaan ku tullaa kaikki tosi hyvin toimeen, mut sit taas jos ne haluis mut sinne ni pyytäis ja tää satuttaa mua (ettei mua haluta mukaan). En tiiä minne muualekaan avaudun ku en haluu pilata poikaystävän fiilist olemal se takertuva tyttöystävä, joka ei pärjää yksin ja tunkee kaikkial mukaa ja suuttuu jos ei pääse. Eikä se siis haittaa et hän on myös kavereiden kans tai etten pääse mukaan, mut vierest kattominen on vaikeet. Esim. jos sun kaveri saa uuden puhelimen ja sun perheel ei oo varaa. Et oo kaverilles katkera tai kateellinen, mut toivot et saisit saman (mut ymmärrät ettei asial voi mitään) ja tuut siit surulliseks kun et saa.