Oon atm ihastunu jätkään joka oli ihastunu muhun joskus joulukuus. Meil oli sillon säätöö mut en sillee ollu viel valmis seurustelee ja mua alko aina ahistaa jos se tuli puhuu mulle. Sain jostain syystä älyn väläyksen et estän sen kaikkialla ja niin sitte teinki. Estin sen niinku KAIKKIALLA. Vuosi sitten sain tietää et oon sen kaa samalla riparilla ja mua kuumotti ihan sikana. No nyt kesäl sit oli se ripari ja tajusin kuinka ihana se oikeesti on. Oltiin ennen riparia sellast kirkkosuunnistusta ja meidät laitettiin pituusjonoon ja sit ain päädyistä tyypit on pari. Arvatkaa kenen pari olin? Niinpä, tän jätkän jonka olin estäny kaikkialla. Aattelin et pyydän siltä anteeks mut en kerenny ku yks toinen ryhmä tunki meiän kaa ja olin vaan sillee "ei helvetti, miten tää on mahdollista" no riparin jälkeen addasin sen uudestaan snäpis ja pyysin anteeks varmaan 100kertaa et kuin kusipää olin. Sit se kysy et oonko edes tykänny siitä koskaab ja kerroin rehellisesti et atm. No kuulkaas sain tietää et seuraavana päivänä siit mun estämisjutusta se olis kysyny et haluanko mä alkaa s e u r u s t e l e m a a n sen kanssa. Niinku miettikää mitä oon menny pilaamaan. Sillä on nyt tyttöystävä ja aina välil iltaisin se tulee juttelee mun kans et sitä pelottaa ja ahistaa ku siitä tuntuu et sen tyttöystävä pettää sitä ja varmaa kohta jättää sen ja se kysyy et mitä se pitäis tehä. Yritän tietty vastaa sille puolueettomasti mut kuitenkin menin sanomaan et jos siitä tuntuu et se homma ei toimi nii mä itse eroisin ja kysyisin et kuinka hyvin niillä oikeesti menee sen toisen osapuolen mielestä. Teinkö oikein vai oonko täysi kusipää ja ihan vitummoinen ämmä? Ja saa antaa kommentteja ja vinkkei mitä mun pitäis tehä. plus tän jätkän tyttöystävä on mun entinen kaveri.