Oon kärsiny masennuksesta ja ahistuksesta siitä asti ku olin 11, oon nyt 16. Syön lääkkeitä ja ne autto sen vuoden mitä oon nyt niitä syöny mutta tunnen nyt valuvani takas pohjalle pahojen ajatusten kanssa. En päässy ysiä läpi poissaolojen takia jotka nää samat ongelmat aiheutti. Mun pitää käydä nyt peruskoulua viel pari kuukautta ennenkuin pääsen pois. Mulle sanottiin että mun pitää ottaa tää kesä nyt tosi rennosti mutta tuntuu että tää kesä on mennyt hukkaan. Oon joo ollu kavereitten kanssa mutta oon ollu tosi paljon yksin (muutin omilleni kesän alussa). Pahinta tässä on se että tuntuu siltä et kaverit on mun luona vaan jos ne tarvii yöpaikan. Tuntuu että en oo oikeesti niille tärkee vaan ne haluu paikan missä ne voi ryypätä yms. Ite en ees juo.

Tunnen kuinka mä vaan valun siihen pahaan paikkaan takasin enkä halua sitä. Lääkeannostakin vasta nostettiin kuukaus sitten ja psykologille on käynti (2kk tauon jälkeen) ens viikolla. Pelkään että oon vaiva mun läheisille koska ne luuli et oon menossa parempaan suuntaan mut kun en ole. En enää tiiä mitä tehä.