Oon huomanny et aika moni on "liian pitkä" ja häpee sitä mut onko kellää samaa ongelmaa lyhyyden kanssa?
Ite oon 5-vuotiaana saadun noroviruksen jälkeen (se pysäytti mun kasvun pitkäks aikaa) ollu aina keskivertoa paljo lyhyempi, ala-asteel mun kasvua seurattiin paljon et jäänkö "liian" lyhyeks. Ja sain kuulla siitä kyllä muiltaki "miten sä oot noin lyhyt", ja varsinki ku mun 2v nuorempi sisko on ollu mua pidempi ala-asteelta lähtien. Mun itsetunto tietenki meni aika huonoks (ei pelkästään pituuden takia mut se vaikutti paljo) ja pidin itteeni tosi nolona koska olin lyhyt. Seiskaluokan alussa olin ehkä 149cm ja muutenki iha lauta, näytin ehkä 4-luokkalaiselta. Onneks kasvoin sit vielä, tosin varsinainen kasvupyrähdys tuli vasta 8-9 luokal ja varmaa lukion alussaki kasvoin viel vähän. Et oon nyt sellane 163cm vaik kaikki muut mun perhees on normaalipitusii. Oon sillai tottunu siihen mut välillä edellee ärsyttää. Sit pitää aina miettii et vaatteet ei oo sellaset jotka tekee lyhyemmän näköseks. Okei ei too 163 nyt mikään liian lyhyt sillai oo mut ku perheessä kaikki paitsi pikkuveli (joka on 9 ja mua vaan päätä lyhyempi) on yli 170 nii tunnen itteni välillä iha kakaraks :D Mut ainakaa se ei enää vaikuta itsetuntoon sillai. Älkää miettikö liikaa teidän pituutta, se on vaa yks osa ulkonäköö !!